Marianne M. Nordström teki tietoisen ratkaisun siirtyessään sosiaalihuollosta nykyisiin tehtäviinsä Porvoon vanhuspalvelujen palvelukoordinaattoriksi.
Hän halusi työhön, jossa pystyy konkreettisesti parantamaan ihmisten elämänlaatua.
Sosiaalitoimessa Nordström koki auttamisen keinot rajallisiksi. Liian usein törmäsi tilanteisiin, joissa ei voinut auttaa, vaikka kuinka olisi ollut tahtoa. Keinot puuttuivat.
Ikäihmisten palveluissa tilanne on toinen.
– Täällä ihmisen tilanne selvitetään ja etsitään konkreettiset ratkaisut, miten hän voi selviytyä paremmin omassa arjessaan. Ja avun saa nopeasti.
Apu saattaa olla niinkin konkreettista kuin rollaattorin tilaaminen tai tukikahvojen asentaminen asuntoon.
– Palvelukoordinaattorin työ on ikäihmisten palvelutarpeen arviointia. Kun tarve on todettu, asiakas ohjataan hänelle sopiviin palveluihin.
Palvelukoordinaattoreita Porvoossa on kaksi. Virat perustettiin pari vuotta sitten, kun haluttiin palvelutarpeiden arviointiin selkeyttä ja yhtenäisyyttä. Aikaisemmin arviointia suoritti viitisentoista kotihoidon sairaanhoitajaa.
Kokonaisvaltainen arviointi
Palvelutarpeen arviointi tapahtuu kotikäynneillä. Arvioinnin apuna käytetään toimintakykymittaria ja tarvittaessa muistitestiä. Arviointikeskustelussa saa mielellään olla mukana asiakkaan lisäksi lähiomaisia tai asiakkaan elämään läheisesti liittyvä henkilö.
Keskusteluissa selvitetään toimintakyky, sosiaaliset verkostot, tarvittavat apuvälineet ja tarvitaanko turvapuhelinta. Asiakasta ohjataan myös tukien hakemisessa sekä apuvälineiden ja palveluiden tilaamisessa.
– Arvioinnissa on kyse kokonaisvaltaisesta ja kattavasta palvelutarpeen selvittämisestä sillä hetkellä, Nordström sanoo.
Palvelutarpeen arviointi vie yleensä puolisentoista tuntia.
– Joskus kotikäynnillä saatetaan havaita, että tilanne vaatii välittömiä konkreettisia toimenpiteitä. Silloin aikaa voi mennä enemmänkin.
Asiakas voi valita
Porvoossa on käytössä kotihoidon palveluseteli. Asiakas voi kaupungin kotihoidon palvelujen sijaan valita yksityisen tai kolmannen sektorin palvelutuottajan. Viime vuonna kotihoidon palveluseteleitä myönnettiin noin 80 000 euron edestä.
Palveluseteli myönnetään palvelutarpeen arvioinnin perusteella. Myöntämisperusteet ovat samat kuin kunnallisen kotihoidonkin.
– Moni on siinä uskossa, että palvelusetelin saa esimerkiksi siivoukseen. Näin ei ole. Kunnallinen kotihoito ei tee siivousta, joten siihen ei saa myöskään palveluseteliä, Nordström toteaa.
Työt eivät lopu
Palvelukartoituksessa saattaa myös ilmetä, ettei ole vielä tarvetta kaupungin vanhuspalveluihin.
– Voidaan havaita, että päällimmäinen ongelma onkin yksinäisyys. Siihen eivät kaupungin kotihoidon palvelut tepsi. Tarvitaan muita ratkaisuja.
– Esimerkiksi Porvoon kaupungilla ja seurakunnalla on ystäväpalveluita yksinäisille vanhuksille. Asiakas saatetaan ohjata myös johonkin kulttuuri- tai liikuntaryhmään.
Palvelukoordinaattorin pitää pysytellä kartalla siitä, millaisia palveluja ja toimijoita Porvoossa on tarjolla.
Porvoo on noin 50 000 asukkaan kaupunki itäisellä Uudellamaalla. Yli 75-vuotiaita kaupungissa asuu kolmisen tuhatta. Ikäihmisten palvelujen potentiaalinen asiakaskunta alkaa 65-vuotiaista. Heitä on lähes 15 000.
– Työtä riittää jatkossakin. Väestöennusteiden mukaan ikäihmisten osuus väestöstä kasvaa. Näin käy myös Porvoossa, Nordström sanoo.