Perjantaina aloittavan hallituksen sopeutusohjelma tarkoittaa sitä, että edellisen hallituksen määrittämä talouspolitiikan linja edelleen pitää, arvioi Suomen sosiaali ja terveys ry:n Sosten pääekonomisti Jussi Ahokas.
Finanssipolitiikka pysyy kiristävänä tulevan hallituskauden ajan. Erona edelliseen hallitukseen Sipilän hallitus pyrkii tekemään lähes kaiken sopeutuksen julkisia menoja leikkaamalla, kun edellisellä hallituskaudella nojattiin 50-50-sääntöön veronkorotuksissa ja menoleikkauksissa, Ahokas kirjoittaa Sosten blogissa .
Menoleikkausten painottamisen takia sosiaaliturvajärjestelmään ja julkisiin palveluihin kohdistuu huomattavasti kovempi paine kuin viime hallituskaudella. Kun pohjalla on jo yli kahden miljardin euron menoleikkaukset viimeisen kolmen vuoden aikana, lisäleikkausten vaikutukset voivat olla yllättävänkin rajuja, Ahokas toteaa.
Kaiken lisäksi leikkaukset kohdistuvat hänen mukaansa koulutukseen sekä sosiaalietuuksiin ja sosiaalipalveluihin eli hyvinvointitalouden perustaan.
”Hyvinvointitalouden perustasta leikattaessa olisi tiedostettava leikkausten pitkän aikavälin vaikutukset, jotka voivat olla sekä hyvinvoinnin että talouskasvun kannalta erittäin haitallisia. Nyt näyttää siltä, että näihin dynaamisiin vaikutuksiin ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota.”
Etupainotteiset leikkaukset
Ahokas kiinnittää huomiota myös siihen, että talouspolitiikan arviointineuvoston suosituksen vastaisesti Sipilän hallitus lähtee tekemään leikkauksia etupainotteisesti. Vuodelle 2016 on suunniteltu yli 1,4 miljardin lisäsopeutusta, joka on selvästi suurempi kuin sitä seuraaville vuosille suunnitellut sopeutustoimet.
”Nykyisessä suhdannetilanteessa, jossa työttömien työnhakijoiden määrän vuosikasvu on edelleen yli 10 prosenttia, sopeutusten etupainotteisuus ei ole perusteltua. Vaikka hallituksen näkemys onkin, että merkittävä osa työttömyydestämme on rakenteellista, on mieletöntä väittää, että suhdannetyöttömyyttä ei olisi tällä hetkellä lainkaan. Jos suhdannetyöttömyyttä on, olisi perusteltu toimenpide finanssipolitiikan hetkellinen keventäminen tai vähintäänkin finanssipolitiikan kiristämisestä luopuminen.”
Ahokas varoittaa kiristävän finanssipolitiikan voivan olla merkittävä este hallituksen työllisyystavoitteen ja julkisen talouden tasapainottamistavoitteen tiellä, jos kansainvälinen taloussuhdanne jatkuu heikkona.
”Jotta hallitusohjelman monet tärkeät uudistukset voisivat toteutua, tarvitaan vahvaa investointiotetta, joka uhkaa jäädä tiukan sopeutuspolitiikan jalkoihin. Nyt jos koskaan on aika nähdä hyvinvointi-investointien merkitys sekä sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluiden merkitys hyvinvointitalouden perustana”, Ahokas kirjoittaa.