Vaalit on käyty, onnittelut valituille. On iloittu ja oltu pettyneitä, ne kuuluvat aina vaaleihin. Iloa saatiin nuorten naisten suurista äänimääristä. Eniten surua aiheutti tällä kertaa vasemmistoliiton kahden paikan menetys. Gallupit lupasivat parempaa tulosta, mutta kuten tiedämme, niihin ei ole luottamista.
Median syyttäminen on tyypillinen tapa kuitata vaalitappio. On kuitenkin parempi tarttua härkää sarvista ja käydä jokaisessa piirissä kunnollinen analyysi, miten vaalit menivät, missä onnistuttiin ja missä epäonnistuttiin. Oliko vaaliteemoissamme riittävästi tulevaisuusajattelua? Nostettiinko puoluekokouksessa hyväksytyn Punavihreä tulevaisuus -asiakirjan aloitteita esille, vai onko se unohtunut kaapin takaosaan pölyttymään?
Syytä on kerätä myös lista ”hankalista” kysymyksistä vaalikentillä. Meidän on pohdittava, miten niihin jatkossa vastataan. Ehdokkaat valittelivat, että puoluetta pidetään liian vihreänä. Tätä kannattaa pohtia tarkemmin. Mitä vasemmistolainen vihreys oikein tarkoittaa? Mielestäni se on modernia ihmisen ja luonnon suojelua, aitoa välittämistä, joka sopii hyvänä jatkona puolueemme välittämisen perinteeseen.
Otetaanpa käsittelyyn ensiksi paljon porua aiheuttanut rikkidirektiivi. Julkisessa keskustelussa on puhuttu vain siitä, millaisia taloudellisia vaikutuksia sillä on teollisuudelle.
Vähemmän on puhuttu siitä, miksi rikkidirektiivi on ylipäätään laadittu. Kyse on luonnon saastuttamisen estämisestä ja lopulta ihmisten terveydestä. Onko oikein, että vielä nykypäivänä laivat saisivat surutta päästää rikkiä ilmoille? Ei ole, sillä se aiheuttaa oikeasti saastuttamisen kautta myös ihmisten kuolemia.
Ongelmana on tietysti ollut se, että se on tässä vaiheessa koskenut pääosin Itämeren liikennettä. Mutta onko silloin oikea ratkaisu yrittää kumota ihmistä ja luontoa suojeleva direktiivi? Eikö sitä sen sijaan pitäisi esittää laajennettavaksi muuallekin?
Direktiivi pakottaa hankkimaan puhdistusjärjestelmiä. Esimerkiksi paperiteollisuudessa on haluttu ottaa muut ympäristöasiat paremmin huomioon, koska asiakkaat ovat niitä vaatineet. Rikkidirektiivi on hyvä esimerkki käydä ehdokkaiden kanssa läpi, miten tällaisiin asioihin tulisi vastata vaalikentillä.
Toinen hankala kysymys on energiapolitiikka ja ydinvoima. Kyse on siitä, halutaanko energiapolitiikka ratkaista keskitetysti ydinvoimalla vai hajautetusti uusiutuvilla energiaratkaisuilla. Tämäkin olisi syytä käydä paremmin läpi, miten esimerkiksi Saksa aikoo selvitä ilman uutta ydinvoimaa, mitkä ovat todelliset työllisyysvaikutukset ja miten ydinjäteongelma ratkaistaan.
Kaivetaan Punavihreä tulevaisuus -asiakirja esille ja mietitään, miten on mahdollisuus saavuttaa ihmisille tasa-arvoisesti parempi elämä. Siitähän siinä on kysymys, työväenliikkeen perinteisestä arvosta. Siispä jätetään sureminen, tartutaan kipeisiin asioihin ja mennään eteenpäin.
Kirjoittaja on oululainen kunnallispoliitikko.