Demokraattiset vaalit ovat paineventtiili yhteiskunnallisille jännitteille. Vaaleissa menestyvät ne puolueet, jotka onnistuvat koskettamaan parhaiten kulloinkin koettuja jännitteitä, kirjoittaa Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo Yhteiskuntapolitiikka-lehden blogissa.
Vasemmistolta tämä ei enää onnistu. Vielä vuonna 1995 vasemmisto sai yhteensä 85 paikkaa, nyt enää 45.
”Vasemmistolla ei ole enää roolia perinteisen hyvinvointivaltion rakentajana tai puolustajana, sillä nyt lähes kaikki kannattavat hyvinvointivaltiota ja sen keskeisiä arvoja eli oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Kuvaavaa on, että Juhana Vartiainen vaihtoi sosiaalidemokraateista kokoomukseen pelastaakseen hyvinvointivaltion – ja sai valtavan äänisaaliin”, Hiilamo kirjoittaa.
Perussuomalaiset on tullut jäädäkseen merkittäväksi poliittiseksi voimaksi ja se toimii Hiilamon mukaan paineventtiilinä suurimmille suomalaisen yhteiskunnan jännitteille, jotka koskevat edelleen työtä ja työelämää.
Samat riskit persuilla ja maahanmuuttajilla
”Matala koulutus ja teollisuusammatti ovat suuria riskejä työmarkkinoilla. Niiden taustalla vaikuttavat talouden globalisaatio ja digitalisaatio sekä koulutustason suhteellinen nousu ja alueellisten erojen kasvu. Jännitteet osuvat miehiin enemmän kuin naisiin, koska miesten koulutustaso on alhaisempi ja koska he työskentelevät naisia useammin teollisuusammateissa.”
Hiilamo kirjoittaa perussuomalaisten projisoivan nämä uhat taitavasti maahanmuuttajiin, joilla on kuitenkin vain vähäinen rooli mainituissa uhissa. He kohtaavat samat työelämän riskit kuin perussuomalaisten kannattajat, mutta vaarana Hiilamo pitää sitä, että aggressiivisella maahanmuuttopolitiikalla perussuomalaiset hoitaa oiretta eivätkä sairautta.
Vasemmiston mahdollisuus on hänen mukaansa siinä, että se puuttuu sairauteen oireen sijasta eli pyrkii avaamaan tilaa työmarkkinoille ja laajemmin yhteiskuntaan niille, joiden on vaikea pärjätä kovassa kilpailussa.
”Sosiaalidemokraattien tiivis kytkös ay-liikkeeseen on kuitenkin estänyt uudistumisen. SAK suhtautuu merkittävimpään köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiseen avaukseen eli perustuloon jopa pilkallisesti. Ja koska SAK vastustaa perustuloa, myös SDP vastustaa sitä.”