Vasemmistolla on eduskuntavaaleissa 94 naisehdokasta.
Heistä moni on sosiaali- hoiva tai opetustyössä; kätilö, sosiaalityöntekijä, lastentarhanopettaja, koulupsykologi ja lääkäri. Taidetta tekee säveltäjä, kuvanveistäjä, muusikko ja näyttelijä. Ehdolla on esimerkiksi tarjoilija, tutkija, toimittaja, elintarviketyöläinen, opiskelija.
On myös kirvesmies, pääluottamusmies ja muutama kansanedustaja.
Hyvinvointivaltiossa toisen sairaus, vanhuus tai lapsuus ei ole toisen bisnes.
Pippuri-lehti esittelee ehdokkaat kysymällä heiltä muun muassa esimerkiksi mistä nämä eivät luopuisi, kenet haluaisivat tavata ja mistä he saavat voimaa.
Näennäisen kevyet kysymykset paljastavat vastaajista yllättävän paljon.
Suklaata, kapitalismikritiikkiä
ja Peppi Pitkätossu
Vasemmiston naisehdokkaat eivät halua luopua periaatteistaan, myötätunnosta, rakkaudesta, hyvinvointivaltiosta, kapitalismikritiikistä tai vapaudestaan. Eivätkä aamukahvista, villasukista tai suklaasta.
Voimaa he saavat perheestä, hiljaisuudesta, taiteesta, kissaeläimistä, kiipeilystä ja riittävästä unesta. Politiikassa he tykkäävät vaikuttamisesta, maailman muuttamisesta paremmaksi, naisverkoston tuesta ja äänen antamisesta äänettömille.
Osa on haaveillut maltillisesti idoliensa tai muiden itselleen tärkeiden henkilöiden tapaamisesta (vanhat työtoverit, lapsuuden ystävä, Tarja Halonen). Joku tapaisi mielellään edesmenneen isoäitinsä, toiset aatteellisia esikuviaan (Rosa Parks, Hertta Kuusinen, Minna Canth, Che Guevara, Rosa Luxemburg).
Jotkut ovat päästäneet mielikuvituksensa villimpää lentoon.
Raahelainen kansanedustaja Katja Hänninen haluaisi tavata ”pääministeri Paavo Arhinmäen”, Aino-Kaisa Pekonen puolestaan Peppi Pitkätossun ja joensuulainen Anni Järvinen sinivalaan.
Helsinkiläiseen Petra Maliniin unohtumattoman vaikutuksen teki Susanna Kuparisen näytelmä Eduskunta, kirkkonummelaiseen Elina Kinnuseen Helvi Hämäläisen romaani Säädyllinen murhenäytelmä.
Monen omin maisema on suomalaisessa luonnossa: järven rannalla, mäntymetsässä tai usvaista jokea katsellen.
Silvia Modigille rakkain maisema on Itä-Helsingin rannat ja keravalaiselle Pia Lohikoskelle lasten leikkipuistot.
Hyvinvointivaltion palvelut
ovat tasa-arvon perusta
Pippuri esittelee perusteellisesti Vasemmistonaisten oman vaaliohjelman. Se nimeää hyvinvointivaltion tulevaisuuden Suomen suurimmaksi naiskysymykseksi.
Vasemmistonaisille hyvinvointivaltio tarkoittaa tasa-arvoista, oikeudenmukaista ja vapaata yhteiskuntaa, jossa ihmiset ja ympäristö ovat etusijalla. Hyvinvointivaltiossa arjen sujuvuus taataan jokaisen saatavilla olevilla korkeatasoisilla julkisilla palveluilla. Ne rahoitetaan oikeudenmukaisella verotuksella.
Hyvinvointivaltiossa toisen sairaus, vanhuus tai lapsuus ei ole toisen bisnes.
Hyvinvointivaltio tuottaa yleisen tasa-arvon lisäksi sukupuolten välistä tasa-arvoa. Se turvaa naisille mahdollisuuden työn ja muun elämän yhdistämiseen ja siten mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen elämään.
Hyvinvointivaltiota heikentävä politiikka sekä julkisista palveluista leikkaaminen ja palveluiden yksityistäminen vievät hyvinvoinnilta pohjan.
Vasemmistonaisten hyvinvointivaltiossa ei ole rasismia eikä naisvihaa. Rasistinen ajattelu kietoutuu usein vahvaan konservatismiin, jonka perusteella haikaillaan kuviteltua mennyttä maailmaa perinteisine sukupuolirooleineen.
Niinpä kaikkia valtarakenteita purkavat ja kaikesta sorrosta eroon pyrkivät feministit ovat pahinta, mitä homofobinen ja konservatiivinen rasisti tietää.
Hyvinvointivaltiossa, jossa on pienet tuloerot, köyhyys on vähäistä ja hyvinvointi laajaa, on myös vähäinen kasvutila rasistisille ja naisvihamielisille ajatuksille.