Nuorten syrjäytymisellä ja heikolla terveydellä on vahva yhteys toisiinsa. Syrjäytyneet nuoret käyttävät vertailuryhmää enemmän terveyspalveluita ja lääkkeitä. Erityisesti mielenterveysongelmat ovat syrjäytyneillä nuorilla yleisiä. Jopa 60 prosenttia kroonisesti syrjäytyneistä on tutkimusaikana käyttänyt mielenterveyslääkkeitä.
Tällaiset tulokset ilmenevät Nuoret luukulla –tutkimusraportista, joka julkaistiin maanantaina.
– Voi olla, että sairaat nuoret ovat suuremmassa syrjäytymisvaarassa tai syrjäytyneet nuoret sairastuvat, puntaroi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkija Salla Ikäheimo.
Erityisesti psykiatriset sairaudet, vammat ja myrkytykset sekä tartunta- ja loistaudit ovat selvästi yleisempiä syrjäytyneiden ryhmissä. Mielenterveyspalveluissa akuutin hoidon piiriin pääseminen on hankalaa ja niin työntekijät, kuin nuoretkin kokevat päivystysluontoisten palvelujen puutteen ja pitkät jonot ongelmallisena.
Kroonisesti syrjäytyneiden nuorten terveyspalvelujen kokonaiskustannukset ovat jopa seitsenkertaiset verrattuna peruskoulun suorittaneisiin nuoriin, jotka eivät ole syrjäytymisvaarassa. Syrjäytymisen kestolla on yhteys suurempiin kustannuksiin.
Palvelut eivät kohtaa niiden nuorten tarpeita, joilla on alentunut toimintakyky ja jotka eivät näin ollen ole työ- tai opiskelukykyisiä. Tutkimuksen haastatteluissa korostuu, että yhden ja saman henkilön pitäisi olla vastuussa nuoren palvelukokonaisuudesta. Näin varsinkin silloin, kun nuorella on moninainen tuen tarve.
Aktivoinnin rinnalle hyvinvoinnin vahvistamista
Yksipuolisen, kurssitusten ja sanktioiden avulla tapahtuvan työelämään ”aktivoinnin” sijasta tutkimuksen mukaan tulisi pohtia hyvinvoinnin vahvistamista.
Jos syrjässä olevien tilannetta halutaan parantaa, monesti voi olla tarpeen tarjota muita palveluita kuin työllistymistä edistäviä palveluita tai työnhakuun ohjaamista. Ehkäisevän työn rinnalle kaivataan myös korjaavaa työtä, kuten kuntouttavia työpaikkoja.
– Luottamuksellisen asiakassuhteen rakentamiseen tarvitaan aikaa. Sekä työntekijöiden että nuorten haastattelujen perusteella sitä ei ole tarpeeksi, toteavat Nuorisotutkimusverkoston tutkijat Sanna Aaltonen ja Päivi Berg.