Ruoantuotannossa tarvittavien ravinteiden, erityisesti typen ja fosforin, vuodot rehevöittävät pahasti maapallon vesiekosysteemejä ja edistävät ilmastonmuutosta. Uhkakuvassa piilee samalla mahdollisuus, kertoo Lappeenrannan teknillinen yliopisto tiedotteessaan.
– Ravinteiden erotus- ja kierrätystekniikoita on jo olemassa, mutta ne eivät ole vielä kaikki kaupallisesti kannattavia. Esimerkiksi typpeä on ilmakehässä riittämiin, mutta sen sitominen lannoitteisiin on nykyisellään erittäin energiaintensiivinen prosessi. Kun typpi karkaa ilmakehään, tarvitaan uusi energiapanos karanneen ravinteen uudelleen hyödyntämiseen. Tämä on tuhlausta, ja ravinteet pitäisi saada kiertoon, pohtii Suomi kestävän ravinnetalouden mallimaaksi -hankkeen projektipäällikkö Mirja Mikkilä.
Jätevesien käsittely on heikoin lenkki
Ravinteiden kierron heikoin lenkki on yhdyskuntien jätevesien käsittely. Typpeä ja fosforia on tähän asti poistettu erikseen, vaikka niitä tutkimuksen mukaan voisi poistaa jätevesistä yhtäaikaisesti. Fosforista on hyödynnetty uudelleen alle 50 prosenttia ja typestä alle 10 prosenttia.
Itämeren rehevöitymistä puolestaan voidaan hillitä kalastuksella ja kasvibiomassan poistolla.
– Esimerkiksi särkikalojen kalastus poistaa ravinteita ja parantaa muiden ruokakalojen kantoja.
Mikkilän mukaan myös jätevesilietteen lämpökäsittelyllä saadaan ravinteet ja raskasmetallit eroteltua toisistaan.
Levänviljelyä kaukolämpölaitoksilla
Lisäksi levänviljely kaukolämpölaitoksen ja vedenpuhdistamon yhteydessä olisi resurssitehokasta. Levät ovat tehokkaita yhteyttäjiä.
– Kestävän ravinnetalouden yksi avainteknologia on biokaasun ja väkevöityjen kierrätysravinteiden yhdistetty tuotanto. Virallisesti kyse on jätteenkäsittelystä, mutta siinä prosessoidaan eloperäisistä raaka-aineista lannoitukseen käytettäviä kierrätysravinteita, mullan raaka-aineita ja biokaasua, Mikkilä kertoo.
Lisää kasvisruokaa ja hävikit kuriin
Mikkilän mukaan ruokajärjestelmän historiallinen kehitys on johtanut ravinnetalouden lukkiutumisen nykyiseen, kestämättömään tilaan. Ruoka saadaan riittämään maapallon 9 miljardille ihmiselle vuonna 2050, mutta se vaatii radikaalia muutosta sekä ruokajärjestelmässä että asenteissa.
Tarvitaan enemmän kasvis- ja sesonkiruokaa sekä paikallista kierrätystä. Lisäksi ruokahävikki on saatava kuriin, ja ruuan sivuvirrat on hyödynnettävä kierrättämällä ravinteet takaisin ruoantuotantoon.
Markkinatalous hidastaa siirtymää
– Meidän pitäisi pystyä tekemään myös globaalia työnjakoa ja ottaa ravintoomme keinoliha, heinäsirkat ja madot. Lisäksi tuoretuotteiden globaali kuljetus on tehotonta. Tulevaisuudessa ei kuljeteta vettä, vaan kuivattua ruokaa. Tällaisilla yhdistelmillä ruokakattaus olisi kuitenkin aika monipuolinen, Mikkilä visioi.
Hänen mukaansa institutionaaliset, markkinataloudelliset ja ihmisten arvomaailmaan perustuvat pullonkaulat hidastavat siirtymää kohti ravinteiden kierrättämistä ja oikeudenmukaista käyttöä. Mikkilä arvioikin, että systeemin muutos vie aikaa 20−30 vuotta.