Suomalainen hyvinvointivaltio ei enää jaa entisen laajuista suosiota. Useat tahot vaativat poikkeuksellisen ponnekkaasti julkisen sektorin alasajoa sekä toimeentulon ja palveluiden leikkauksia.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen tuoreessa julkaisussa Hyvinvointivaltio 2010-luvulla – Mitä kello on lyönyt? kysytään, mikä oikeasti on hyvinvointivaltion nykytila. Julkaisussa sekä tarkastellaan suomalaisen hyvinvointivaltion puutteita, että etsitään mahdollisuuksia kehittää sitä edelleen.
Työmarkkinat ovatkin joustavat
Teos on analyyttinen puheenvuoro suomalaisen hyvinvointivaltion puolesta – ei itsetarkoituksellisesti, mutta enemmän kuin vastaan. Se ravistelee myyttejä koskien muun muassa julkisen sektorin kokoa ja velkaantumista sekä työmarkkinoiden joustavuutta.
Kirjoittajat toteavat muun muassa, etteivät suomalaiset työmarkkinat ole eurooppalaisessa vertailussa mitenkään erityisen jäykät. Päin vastoin niiden joustavuutta voi useilla osa-alueilla pitää hyvänä, sikäli kun joustavuus ymmärretään työntekijän heikompana suojana. Suomessa esimerkiksi lyhyitä työsuhteita on enemmän ja irtisanomissuoja on heikompi kuin EU-maissa keskimäärin.
Palkaton työ edelleen nousussa
Myös workfare- eli työvelvoitepolitiikkaa ja niin sanottua osallistavaa sosiaaliturvaa tarkastellaan kriittisessä valossa. Palkattoman työn osuus on lisääntynyt ja on nousussa edelleen. Lisäksi byrokratian kiemuroita ja epäloogisuuksia erilaisiin tukiin liittyen jäljitetään aina 90-luvun laman jälkeisiin leikkauksiin asti.
Julkaisun kirjoittamiseen osallistuneet tutkijat ovat saaneet vapaasti kirjoittaa tärkeiksi kokemistaan aiheista ja he kirjoittavatkin finanssi- ja veropolitiikasta aina sosiaaliturvaan ja tuloeroihin. He myös esittävät erilaisia uudistuksia ja korjauksia nykyisiin malleihin.
Mutta mitä kello on lyönyt? Siitä lisää Kansan Uutisten Viikkolehdessä 6.2.2015.