Taloudessa toimivat ihmiset toteuttavat käytännössä jotakin taloutta koskevaa teoriaa, vaikka eivät olisi tästä tietoisia. Usein nuo teoriat ovat hataria eivätkä kestä todellisuutta, sanoo professori Heikki Patomäki.
Näiden teorioiden purkaminen ja korvaaminen on Patomäen uuden kirjan tehtävä. Suomen talouspolitiikan tulevaisuus -teoksensa julkaisutilaisuudessa puhunut professori kertasi tilanteen lakonisesti: Suomessa ei ole ollut talouskasvua seitsemään vuoteen. Työttömyys on korkealla. Investointeja ei juuri tehdä. Koko EU on deflaatiokierteen partaalla.
Patomäen tähtäimessä on erityisesti kaksi käsitettä: kestävyysvaje ja rakenneuudistus.
Itseään toteuttavia ennusteita
Kestävyysvajeeseen vedotaan, kun halutaan estää julkiset investoinnit ja oikeuttaa leikkaukset. Käsite perustuu oletukseen, että monista muuttujista riippuvaa tulevaisuutta voidaan ennustaa tarkasti taloustieteellisillä malleilla.
Patomäki sanoo, että pienetkin muutokset talouskasvuun tai työn tuottavuuteen saattavat kuitenkin muuttaa sen, millainen tilanne on vaikkapa vuonna 2030.
– Kestävyysvajekeskustelu on lähinnä arvailua, jolla yritetään kannustaa ihmisiä toimimaan tavalla, joka vastaa uusliberaalia agendaa.
Kun leikataan kestävyysvajeeseen vedoten, talous pysyy investointilamassa. Näin kestävyysvajeesta tulee itseään toteuttava ennuste.
Rakenneuudistuskeskustelua Patomäki moittii yli-ihanteellisista teoreettisista oletuksista, kuten budjettitasapainosta ja kannustinvaikuttimista. Talousutopioiden sijaan rakenneuudistuksia pitäisi Patomäen mukaan tehdä yhteiskunnallisten seurausten näkökulmasta: miten lisätä vapautta, demokratiaa, oikeudenmukaisuutta ja tehokkuutta työelämässä ja eri instituutioissa, kuten yliopistossa.
”Julkinen menonkäyttö laskee velkaa”
Patomäki ja Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä painivat julkaisutilaisuudessa julkisten investointien merkityksestä.
Julkisen menonkäytön ja velkaantumisen välillä on todellisuudessa käänteinen suhde, Patomäki katsoo. Mitä pitempään esimerkiksi Espanjassa on säästetty, sitä enemmän maan velkamäärä lisääntynyt, työttömyys räjähtänyt ja bruttokansantuote on laskenut.
– Neljä vuotta myöhemmin velan ja kansantuotteen suhde on kasvanut 60:stä sataan prosenttiin. Ei kovin hyvä tulos säästämällä.
– Julkisten investointien rooli talouskehityksessä on ratkaiseva. Sen kerroinvaikutus on kaikkein suurin eli se on lyhyellä tähtäimellä parasta elvytystä. Lisäksi sillä luodaan tulevaa tuotantokapasiteettia ja ohjataan Suomea tulevaisuuden maailmantalouden työnjakoon.
Patomäki ehdottaa kirjassaan viiden miljardin euron julkista investointiohjelmaa, joka tähtää työllisyyden ja talouskasvun nostamiseen ja demokratisoimiseen. Ohjelman pitäisi maksaa itsensä takaisin muutaman vuoden viiveellä.
Itsemääräämisen puolesta
Penttilän mukaan julkiset investoinnit korvaavat helposti yksityiset investoinnit, joiden varaan Suomen tulevaisuus pitäisi rakentaa.
Patomäki vastasi, että julkisilla investoinneilla ei ole tarkoitus syrjäyttää yksityisiä investointeja vaan pikemminkin piristää niitä.
– Säästäminen lisää valtion kuluja miljardeilla esimerkiksi työttömyyden lisääntymisen kautta, kun taas investoimalla julkisesti kasvatetaan sekä verotuloja että kansantuotetta.
Penttilä syytti Patomäkeä kaksoisstandardeista.
– Sä puhut hienosti yliopistopuolella vapauden puolesta ja siitä, että ihmiset voisivat olla itseohjautuvia. Ja sitten sä et halua tätä taloudelle. Taloudesta sä haluat itseohjautuvuuden pois ja julkisen vallan ohjaamaan.
Patomäki ei näe ristiriitaa.
– Ihmisten käytännöllistä tietoa ei voi millään kasata yhden keskussuunnittelijan harteille. On silti paljon tilaa harrastaa demokraattisten mekanismien kautta kollektiivista oman tulevaisuuden itsemääräämistä. Siihen kuuluu myös, että pystytään ohjaamaan taloudellista kasvua suuntaan, joka on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä pohjalla.