Politiikan kevät huipentuu sunnuntaina 19. huhtikuuta eduskuntavaaleihin. Ehdokkaat on pääosin jo asetettu, mutta aikaa on 10.3. asti.
Näiden eduskuntavaalien uutuus on vaalipiirien väheneminen. Etelä-Savon ja Kymen vaalipiirit ovat yhdistyneet Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi, ja Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiirit Savo-Karjalan vaalipiiriksi.
Edellisiin vaaleihin verrattuna Helsingin, Pirkanmaan ja Savo-Karjalan vaalipiiristä valitaan yksi edustaja enemmän. Menettäjiä ovat Vaasan, Satakunnan ja Kaakkois-Suomen vaalipiirit.
Eurooppalainen talouskriisi on osoittanut oikeiston ratkaisujen vain pahentavan tilannetta.
Uusia kasvoja eduskuntaan saadaan roppakaupalla. Lähes 30 nykyistä kansanedustajaa ei ole enää ehdolla. Mielipidemittausten perusteella lisäksi kokoomusta ja perussuomalaisia odottaa iso tappio, keskusta puolestaan on saamassa jättiläiskokoisen eduskuntaryhmän.
Vasemmistoliiton vaaliteemana on hyvinvointivaltion jälleenrakentaminen. Se että poliitikot puhuvat ympäripyöreitä ei päde ainakaan tähän ohjelmaan, sillä siitä löytyy laajojen johdantotekstien lisäksi 140 konkreettista esitystä, jotka kattavat kaiken kuviteltavissa olevan: talouspolitiikan suunnan, ympäristö-, ilmasto- ja energiapolitiikan, työelämän, sosiaali- ja terveyspolitiikan, sivistyksen, liikunnan ja liikenteen, asumisen, kansainväliset asiat ja vielä demokratian vahvistamisen.
Vaaliohjelma lukemalla selviää sekin, millainen kokonaisuus on se punavihreys, jota paljon myös arvostellaan milloin liiasta vihreydestä, milloin liian vanhoillisesta punaisuudesta.
Valtiolla on tehtävä
Ohjelmissaan puolueet näyttävät jakautuvan niihin, joiden mielestä valtiolla on edelleen iso rooli talouselämässä ja niihin, jotka katsovat siitä olevan enemmänkin haittaa. Viime vuonna erityisesti pääministeri Alexander Stubb painotti poliitikkojen voimattomuutta markkinoiden edessä. Itsenäisyyspäivän aattona Stubb määritteli kokoomuksen puoluehallitukselle politiikan uusia jakolinjoja muun muassa näin:
– Vanha talouspolitiikka on valtiokapitalismia, velkavetoista kasvua, elinkeinorakenteen uusiutumista jarruttavia yritystukia, uusia valtionyhtiöitä ja saavutettujen etujen suojelemista.
– Uusi talouspolitiikka tarkoittaa työn asettamista etusijalle. Se luottaa suomalaisiin työntekijöihin ja suomalaisiin yrityksiin ja riemuitsee suomalaisesta kasvuyrittäjyydestä. Se pohjautuu sosiaaliseen markkinatalouteen. Uusi talouspolitiikka uskoo, että kasvu syntyy osaamisesta, digitalisaation mahdollisuuksista, kannustavammasta verotuksesta, joustavammista työmarkkinoista, investointien lisäämisestä ja kilpailun lisäämisestä.
Vasemmistoliiton vaaliohjelmassa valtion tehtäväksi nähdään huolehtiminen yhteiskunnan kokonaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta, sillä markkinatalous jakaa työtä ja vaurautta epätasaisesti. Valtion tulee harjoittaa kysynnän sääntelyä siten, ettei taloutta ja työllisyyttä päästetä romahtamaan laskukaudella tai ylikuumenemaan nousukaudella.
Kapitalistinenkin tiedemies myöntää
Tämä kokoomuslaisittain määritelty ”velkavetoinen kasvu” sai viime vuonna niin paljon uusia ystäviä, että voisi sanoa Väinö Linnan sanoin sen nyt myöntävän kapitalistisenkin tiedemiehen.
Talousnobelisti Paul Krugman selitti marraskuussa keynesiläisen elvytyspolitiikan voittokulkua yksinkertaisesti sillä, että ajan myötä antikeynesiläiset talousreseptit ovat osoittautuneet vääriksi. Esimerkiksi vyönkiristykset eivät lisääkään talouskasvua.
Vasemmistoliitto näkee saman asian niin, että Suomen on parannettava vahvuuksiaan ja mahdollistettava uusien kasvualojen ja -yritysten mukana uusi, kestävä kasvu.
”Hyvän kierre ei synny itsestään, vaan valtion on oltava mukana synnyttämässä työpaikkoja. Eurooppalainen talouskriisi on osoittanut oikeiston ratkaisujen vain pahentavan tilannetta. Julkisen sektorin leikkaukset ovat heikentäneet myös yksityisen sektorin tilannetta kysynnän vähentyessä.”
Työssä olija työllistää muitakin
Julkisten investointien juju on vasemmistoliiton mukaan siinä, että ”palveluiden työntekijät, homekoulujen korjaajat ja rautateiden rakentajat käyttävät saamiaan rahoja edelleen ja työllistävät muita. Investointi tuottaa itseään enemmän taloudellista toimintaa ja jopa vähentää julkisen talouden velka-astetta. Tämä kerroinvaikutus on nyt Suomessa korkea, koska maassa on paljon työttömyyttä ja muita käyttämättömiä voimavaroja ja pelkoa korkeasta inflaatiosta ei ole”.
Elvytystä tarvitaan kuitenkin koko EU:n mitassa, jotta se olisi tehokasta. Siksi julkista taloutta koskevat sopimukset on neuvoteltava uudelleen, puolue vaatii.
Mitä siis pitäisi tehdä?
Mitä sitten konkreettisesti pitäisi tehdä? Tässä osa vasemmistoliiton ehdotuksista koskien talouspolitiikkaa:
● Talouden elvyttämiseksi ja työllisyyden nostamiseksi toteutetaan laaja julkisten investointien ohjelma, joka kohdennetaan infrastruktuurin parantamiseen, kansalaisten palvelujen ja ostovoiman turvaamiseen sekä uuden teollisuuden perustan kehittämiseen. Investoinnit maksavat itsensä takaisin talouskasvun kautta muutamassa vuodessa. Julkisen talouden tulot ja palveluiden rahoitus vahvistuvat, sekä pitkän aikavälin velkaantuminen voidaan taittaa.
● Rakennetaan tutkimuksella ja kehityksellä uutta teollista perustaa ja edesautetaan siirtymistä ekologisesti ja sosiaalisesti kestävään talouteen. Kehitetään uusia hyväkatteisia tuotteita vientiin. ICT:n ja vihreän teknologian puolella on jo nyt eniten kasvua, lähivuosina on odotettavissa lisää.
● Korjataan homekoulut, rapistuneet raiteet, tiet ja sillat, sekä aikaistetaan tärkeitä liikenneinvestointeja. Rakennetaan kipeästi kaivattuja kohtuuhintaisia asuntoja. Hankkeet on käynnistettävä nyt, kun on paljon työtöntä työvoimaa ja rakentaminen on nousukautta edullisempaa.
● Muutetaan valtion omistajapolitiikka aktiiviseksi ja työllisyyttä tukevaksi. Valtion maksamat velan korot ovat valtion omistusten tuottoja pienempiä. Lopetetaan kansallisomaisuuden myynti ja varmistetaan, että keskeiset teollisuusyritykset pitävät tuotantonsa ja pääkonttorinsa Suomessa. Tarvittaessa voidaan myös ostaa ja perustaa uusia valtionyhtiöitä.
Verot jakautuvat epätasaisesti
Nykyinen talouskriisi alkoi vuonna 2008. Sen aikana osittain maksukyvyn perusteella perittävien valtion ansio-, pääoma- ja yhteisöveron tuotto on laskenut 14 miljardista eurosta tänä vuonna ennustettuun 11,4 miljardiin. Koko 2000-luvun kovassa nousussa olleen kaikille saman arvonlisäveron tuotto on samaan aikaan noussut myös taantuman aikana. Vuonna 2000 lähdettiin liikkeelle 9,5 miljardista eurosta ja tänä vuonna tullaan ennusteen mukaan 16,9 miljardiin.
Vasemmistoliitto esittää siirtymistä yhtenäiseen verotukseen, jossa kaikkia tuloja verotetaan yhdessä progressiivisessa verotaulukossa. Suurten pääomatulojen ja varallisuuden verottamisella vahvistetaan palveluiden rahoitusta ilman suuria haittoja reaalitalouden kysyntään. Suurten perintöjen korkeammalla verottamisella sekä varallisuuden verottamisella pienennetään varallisuuseroja ja lisätään talouden dynamiikkaa, puolue katsoo.
Konkreettisesti pitäisi tehdä muun muassa nämä:
● Pienituloisten verotusta on kevennettävä nostamalla tuloveron alaraja 10 000 euroon vuodessa.
● Suurituloisten verotusta on nostettava etenkin isoista pääomatuloista osinkojen verohelpotukset poistamalla.
● Pienyrittäjiä on tuettava nostamalla arvonlisäveron tilittämisen alaraja 25 000 euroon.
● Ruoan arvonlisäveroa on laskettava. Alv nostaa myös työvoimavaltaisten palvelualojen hinnoittelua ja työnhintaa, eikä niiden verotusta pidä kiristää.
● Varallisuusvero on palautettava.
● Ylisuurten eläkkeiden ns. solidaarisuusveroa on korotettava, kunnes saadaan voimaan yhtenäinen progressiivinen verotaulukko.
Vasemmistoliiton koko vaaliohjelma