Julkisessa keskustelussa väitteet Suomen kilpailukyvyn romahtamisesta ja hyvinvointivaltion väistämättömästä amputaatiosta ovat nousseet virallisiksi totuuksiksi.
SAK:laisen Metalliliiton tutkimuspäällikkö Jorma Antila ei viralliseen totuuteen luota. Hänen mukaansa Suomen ongelmien juuret ovat teollisuuden rakennemuutoksessa, joka yhdistyy suhdannetaantumaan. Niistä kumpikaan ei johdu kilpailukyvyn puutteesta.
Antilan mukaan virallisen totuuden takana eivät suinkaan ole kylmät faktat, vaan kyse on poliittisiin tavoitteisiin sopivasta tarkoituksenmukaisuudesta.
– Kilpailukyvyn menetyksen syiksi tarjotaan, että palkat liian korkeat, lomat liian pitkät ja työajat ovat liian joustamattomat. Mitä ikinä nyt keksitäänkin.
Antilan mukaan kyse on ideologisesta vyörytyksestä.
– Työnantajat pistävät arvot peliin. Ay-liike pitää lyödä polvilleen. Nyt taotaan, kun rauta on kuumaa ja selityksiin uskotaan.
Luvut samat – selitykset eivät
Antila korostaa, että talouskehitystä kuvaavat luvut ovat kaikille samat. Kyse on siitä, miten niitä tulkitaan ja mitä johtopäätöksiä niistä tehdään.
Pääongelmaksi Antila näkee tehdasteollisuuden arvonlisäyksen dramaattinen pudotuksen vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Siitä ei ole toivuttu.
Muilla päätoimialoilla kehitys on ollut varsin tasaista.
Huippuvuosina 2007 – 2008 tehdasteollisuuden arvonlisäys oli yli 40 miljardia euroa. Nyt arvonlisäys on painunut alle 30 miljardin euron.
Jos teollisuuden arvonlisäys olisi jatkanut kasvuaan ilman 2008 finanssikriisin notkahdusta, se olisi noussut vajaaseen 50 miljardiin euroon.
– Ero on noin 20 miljardia euroa. Se tietää verotuloihin noin 9 miljardin euron aukkoa.
Tässä on Antilan mukaan taudin kuva, jonka kaikki hyväksyvät. Kysymys kuuluukin, mistä se johtuu. Vastaukseksi tarjotaan Suomen, siis suomalaisten yritysten, hintakilpailukyvyn romahdusta.
– Ei pidä paikkaansa, väittää Antila.
Kilpailukykypuhe johtaa harhaan
Teollisen rakennemuutoksen pääsyitä on Antilan mukaan kaksi. Ensinnäkin paperiteollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on pudonnut 2000-luvun alusta lähes 5 prosentista 1,5 prosenttiin. Paperitehtaita on suljettu ja tuotantoa supistettu.
– Paperiteollisuuden ongelmana on ollut kysynnän puute, ei hintakilpailukyvyn romahdus. Lehtipaperin kysyntä on laskenut ja kun kysyntä putoaa, tuotantoa pitää supistaa.
Toinen murheenkryyni on elektroniikkateollisuus. Sen BKT-osuus on tullut rajusti alas, vajaasta 7 prosentista 1,5:een. Ongelma kiteytyy Nokiaan.
– Nokian romahdus ei johtunut hintakilpailukyvyn heikkenemisestä vaan älypuhelimista. Yhtiö hävisi älypuhelinkilpailun.
– Nämä ovat ne isot rakenteelliset muutokset. Kummallakaan ei ole mitään tekemistä hintakilpailukyvyn kanssa, Antila summeeraa.
Väärät lääkkeet
Teollisen rakennemuutoksen ja suhdannetaantuman vuoksi valtion verotulot ovat vähentyneet. Lääkkeeksi esitetään julkisten menojen rajuja leikkauksia.
Elinkeinoelämän keskusliitto esittää hevoskuuria, jolla julkista taloutta leikataan kolmella miljardilla eurolla.
– Logiikka on, että kun yksityinen sektori on pudonnut, romutetaan myös julkinen sektori, Antila toteaa.
Julkisen sektorin alasajo on hänen mukaansa yhteiskunnallisesti kestämätön ratkaisu. Se aiheuttaa lisää työttömyyttä, ja erityisesti pitkittyvää työttömyyttä.
Julkiset menot eivät ole Antilan mukaan suinkaan paisuneet, vaan ongelma on tulojen putoaminen. Ne ovat pudonneet, koska on kuvatunlainen rakenneongelma.
– Minun vastaukseni on, että tehdään kaikkemme, jotta teollisuuden arvonlisäys lähtee nousuun. Voimat on laitettava siihen.
Poliitikot ovat Antilan mielestä hakoteillä.
– He keskustelevat, miten rajusti julkisia menoja pitää leikata, kun pitäisi puhua teollisuuden nostamisesta. Jos taloutta kuristetaan entisestään, se ei tosiaankaan helpota tilannetta.
– On tietenkin selvää, ettei isojen rakenteellisten muutosten seurauksia paikata hetkessä.
Vienti Saksaan vetää
Antila ei pidä puheita kilpailukyvyn romahduksesta vakuuttavina. Esimerkiksi Suomen metalliteollisuuden saamien uusien tilausten käyrä verrattuna Saksan konepajateollisuuden vastaavaan on lähes identtinen. Ja Saksaa pidetään sentään mallimaana, johon Suomena aina verrataan.
– Tämä kertoo siitä, ettei meillä ole kauheata kilpailukykyongelmaa.
Antilaa kummastuttaa sekin, että kilpailukyvyltään mainion Saksan konepajateollisuuden saamien uusien tilausten pudotusta finanssikriisin tiimellyksessä pidetään kysyntäongelmana. Suomen samaisen kehityksen syyksi tarjotaan hintakilpailukyvyn puuttumista.
– Miksi selitykset ovat erilaiset, vaikka tulokset ovat samat?
Myöskään suomalaisen metalliteollisuuden vientitilastot eivät tue käsitystä romuttuneesta kilpailukyvystä. Esimerkiksi vienti Saksaan kasvoi 53 prosenttia tammi – syyskuussa viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna.
Vientiluvuista on poistettu 400 miljoonan euron laivatoimitus.
– Jos hintakilpailukyky olisi tuhottu, olisiko vienti mainion kilpailukyvyn Saksaan onnistunut hyvin, Antila kysyy.