Intiassa Gujaratin osavaltiossa 300 kilometriä luoteeseen pääkaupungista Mumbaista on ranta, jolta paikallinen mies kiipeää hiekkaan ajettuun rahtilaivaan irrottamaan arvokasta metallia ja ajattelee, että maailma hukkuu paskaan.
Rantoja on muissakin kehittyvissä maissa ja työntekijöitä valtavasti. Suomessa ei ole näitä rantoja eikä täällä pureta valtamerilaivoja vaan vanhat myydään pois. Kun korjaaminen ei enää kannata, laiva myydään viimeisen kerran ja ajetaan kaukaiselle hiekkarannalle.
Siellä kaukana ei ole niin väliä ympäristölainsäädännöstä ja työläinen on halpa eikä valita myrkyistä. Me teemme väärin. Mutta tosiasiassa pyrimme samaan aikaan kohti puhtaampaa maailmaa.
Hiilineutraaliin kiertotalouteen perustuva yhteiskunta tuottaa korkeintaan sen verran kasvihuonekaasujen päästöjä kuin hiilinielut pystyvät sitomaan ilmakehästä.
Valtioneuvosto on nostanut biotalouden (Viikkolehti 24. lokakuuta) ja cleantechin kärkiprojekteiksi kansantalouden saamiseksi kasvuun. Siinä missä biotalous pyrkii tavoiteohjelmien mukaan mullistamaan tuotantotavat, cleantechin ratkaisut muun muassa siivoavat roskia.
Cleantech on kuin intialainen hiekkaranta minikoossa, mutta maailman tuoman paskan keskellä kulkevat robotit, joiden mekaaniset kädet lajittelevat ainesta muokattavaksi. Vaikkapa Kainuun metsässä juuri siinä missä ennen korahteli mönjäinen, vaahtoava oja, virtaa cleantechin kosketuksen jälkeen lähes luonnontilainen uoma.
Suomessa alan yrityksiä kokoaa yhteen Cleantech Finland. Sen mukaan alan liikevaihto oli 24,6 miljardia euroa vuonna 2012 ja 40 prosenttia Suomen julkisesta tutkimus- ja kehitysrahoituksesta suunnataan cleantechiin.
Cleantechiin luetaan aaltovoima, jätteenkäsittelyrobotit, bioetanolin valmistus, sähköä säästävät moottorit, jätevesien käsittely, kaivannaisteollisuuden ratkaisut… Esimerkit ovat satunnaisia poimintoja Cleantech Finlandin listaamien noin 80 yrityksen tuotteista.
Eikä Alangin hiekkarantakaan kenties jää yksin myrkkyjen keskelle. Japanilaiset rahoittajat ovat muutaman vuoden ajan lupailleet sijoituksia laivanhajotustekniikan parantamiseen – mutta viime kuussa Indian Express -lehti kirjoitti lupausten jatkuvan ja muistutti Japanin yllättävästä taantumasta.
Kiertotalous hyödyntää jätteensä
Teknologista kyvykkyyttä kehittämällä pyritään kiertotalouteen. Se merkitsee, että materiaaleja hukataan mahdollisimman vähän ja jätteet hyödynnetään lähes täysin. Kataisen hallitus laaditutti kansallisen materiaalitehokkuusohjelman, jonka tavoitteena on parantaa Suomen kilpailukykyä pyrkimällä etujoukkoihin resurssi- ja materiaalitehokkaan talouden sekä kestävien kulutus- ja tuotantotapojen soveltamisessa.
Hiilineutraaliin kiertotalouteen perustuva yhteiskunta tuottaa korkeintaan sen verran kasvihuonekaasujen päästöjä kuin hiilinielut pystyvät sitomaan ilmakehästä. Biotalous, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen, on oleellinen osa hiilineutraalia kiertotaloutta. Toinen puoli on uusiutumattomien luonnonvarojen saaminen kiertämään.
Cleantech mahdollistaa kiertotalouden. Tosin viime viikon perjantaina Sitra julkisti selvityksen Kiertotalouden mahdollisuudet Suomelle, jossa cleantech mainitaan sanahaun mukaan yhden kerran, lyhyesti sivulla 27 konepajateollisuuden yhteydessä.
Biotalouteen perehtynyt taloustieteen kandidaatti Juha Kuisma (kesk.) on arvostellut voimakkaasti cleantech-termin käyttöä ja siihen keskittymistä.
– Hallitus on sotkenut cleantechin ja biotalouden keskenään. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä pääosaan nousee cleantech, joka on viennin tueksi tarkoitettu markkinointitermi, Kuisma sanoi Suomenmaa-lehdessä (3.6.).
Kuisma toimi 2009–2010 pääministerien Matti Vanhanen ja Mari Kiviniemi talouspoliittisena neuvonantajana ja Vanhasen hallituksen asettaman biotaloustyöryhmän puheenjohtajana. Hän laati työ ja elinkeinoministeriölle vuonna 2011 näkemyksellisen selvityksen Kohti biotaloutta. Biotalous konseptina ja Suomen mahdollisuutena (siinä cleantech esiintyy kolme kertaa).
Kaivoksillakin Suomi nousee
Kuisma esitteli Talvivaaran nikkelikaivoksen bioliuotusprosessin esimerkkinä biotalouteen pohjaavista ratkaisuista. Selvityksen mukaan toimivien biotalouden ratkaisujen ”merkitys ilmastonmuutokseen ja luonnonvarojen kestävyyteen liittyvien haasteiden ratkaisemisessa tulee olemaan keskeinen”.
Jatkossa Suomen pitäisi kehittyä myös kestävän kaivannaisteollisuuden edelläkävijäksi. Tätä visioi työ- ja elinkeinoministeriön syksystä 2012 kevääseen 2013 kokoama toimintaohjelma. Toimenpidelistauksen ensimmäinen kohta on kaivosten vesienhallintasuunnitelmien teko ja vesiteknologian kehittäminen.
Toimintaohjelman laatimisen aikaan Talvivaaran nikkelikaivoksella sattuivat surullisenkuuluisa iso vuoto: Marraskuussa 2012 liian täyteen lastattu kipsisakka-allas alkoi vuotaa tuhansia kuutiometrejä tunnissa. Kainuun metsään aukeni mönjäinen, vaahtoava oja.
Huhtikuussa 2013 Kansan Uutisten verkkolehti kertoi, että Talvivaarassa vuosi jälleen kipsisakka-allas mutta vuoto pysyi kaivosalueella.
”Suomi kestävän kaivannaisteollisuuden edelläkävijäksi” -toimintaohjelman työryhmiin osallistui Talvivaarasta kuusi ihmistä. Heistä tuolloin toimitusjohtajana työskennellyt Harri Natunen vastaa käräjäoikeudessa syytteeseen törkeästä ympäristön turmelemisesta. Epäonnistunutta kaivostoimintaa hoitava Talvivaara Sotkamo on konkurssissa ja etsii uutta omistajaa. Valtio haluaa toiminnan jatkuvan.
Marraskuun lopulla, työ- ja elinkeinoministeriöstä valmistui kaivosteollisuuden toimialaraportti. Sen mukaan Suomi on yhä yksi houkuttelevimmista kaivosmaista maailmassa, mutta pitkät lupaprosessit, kiristyvä verotus ja kaivosvastainen ilmapiiri voivat heikentää sijoittajien kiinnostusta.
Juha Kuisma päättää vuonna 2011 antamansa selvityksen vielä nytkin viisaalta kuulostavaan arvioon: ”Puolet tarpeellisesta biotalousosaamisesta on ekosysteemiosaamista: sellaista osaamista, jossa ihmisen tuotannollinen toiminta viisaasti liitetään osaksi luonnon kiertoja. Tällaista viisautta ei ole perittävänä eikä ostettavana, vaan sitä saadaan kokeilemalla varovasti, mitä ekosysteemissä tapahtuu, kun ihminen tekee näin tai noin.”
Oikaisu: Uutista on muokattu klo 13.25. Tekstissä väitettiin aiemmin virheellisesti, että myös Talvivaaran huhtikuun 2013 vuoto olisi päässyt luontoon. Vain marraskuun 2012 vuoto päästi raskasmetalleja ympäristöön.