Noin 70 prosenttia maailman kaakaosta on peräisin Länsi-Afrikasta, jossa kaakaoviljelmillä työskentelee jopa kaksi miljoonaa lasta. Alipalkkauksen, pitkien työpäivien ja kyseenalaisen työturvallisuuden lisäksi moni tiloilla työskentelevistä lapsista on päätynyt kaakaoviljelmille ihmiskaupan uhreina, kertoo Finnwatch.
Kaakaon takana olevista ihmisoikeusloukkauksista on Suomessakin puhuttu kymmeniä vuosia. Kuluttajilta on penätty vastuuta ja kehotettu valitsemaan sertifioitua kaakaota.
Kuluttajan mahdollisuudet välttää orjakaakaota ovat kuitenkin olemattomat, sillä Finnwatchin suurimmille vähittäiskaupan ketjuille tekemän kyselyn mukaan vastuullisuussertifioidut konvehdit ovat harvinaisuus joulumarkkinoilla.
S-ryhmän tuotevalikoimassa ei ole tarjolla tällä hetkellä sertifioituja suklaakonvehteja. Keskon valikoimiin kuuluu seitsemän vastuullisuussertifioitua suklaakonvehtirasiaa, mikä vastaa alle kymmentä prosenttia kaikista konvehdeista. Suomen Lähikauppa Oy:n tuotevalikoimissa on tänä vuonna kolme sertifioitua konvehtia yhteensä 20 konvehdista. Ripauksen enemmän vastuullisia vaihtoehtoja tarjoaa Lidl, jonka myymistä suklaakonvehdeista 30 prosentilla on vastuullisuussertifiointi.
Sertifioituja tuotteita on
Suklaakonvehtien valmistajista Maraboulta löytyy Rainforest Alliance -sertifikaatilla varustettuja konvehtirasioita. Fazer on kertonut pyrkivänsä siirtymään jäljitettävän ja vastuullisuuden kriteerit täyttävän kaakaon käyttöön kaikissa tuotteissaan vuoteen 2017 mennessä.
Finnwatchin näkemyksen mukaan kaakaosertifiointien hankinnassa vitkuttelevat yritykset rikkovat OECD:n ohjeistoa monikansallisille yrityksille.
Laajemmassa yritysvastuukeskustelussa on jo pitkään vaadittu yrityksille sitovia ihmisoikeuksia koskevia velvoitteita. Kaakao on Finnwatchin mielestä hyvä esimerkki siitä, että vastuun sysääminen kuluttajille ei toimi. Tuntemattomissa oloissa, mahdollisesti lapsi- ja orjatyövoimalla tuotetun suklaan myyminen pitäisi olla kiellettyä.
Finnwatch katsoo, että yritysvastuun toteutumista edesautettaisiin parhaiten valtiollisella sääntelyllä. Lainsäädännön avulla yritykset olisivat automaattisesti velvoitettuja arvioimaan tuotantonsa ihmisoikeusriskit, vähentämään riskejä sekä raportoimaan tuotantoketjujen ongelmista ja niiden poistamiseen tähtäävistä toimista.