Pääministeri Alexander Stubb syytti sunnuntaina keskustaa poikkeamisesta Suomen linjalta, joka on olla mukana EU:n yhteisessä pakoterintamassa Venäjää kohtaan. Ylen Pääministerin haastattelutunnilla hän nimesi yhdeksi keskustan linjan vetäjäksi europarlamentaarikko Paavo Väyrysen.
Väyrynen sivalsi maanantaina blogissaan takaisin väittämällä, että nimenomaan kokoomus on ruskealla vyöhykkeellä.
Stubbista Väyrynen nostaa esiin kuusi tapausta, joissa hän on ministerinä poikennut Suomen linjalta:
Kiirehti viisumivapautta
Heti tultuaan ulkoministeriksi keväällä 2008 Stubb arvosteli Suomea siitä, että hänen mielestään olimme olleet liian varovaisia EU:n ja Venäjän välisen viisumivapauden ajamisessa. Hän ryhtyi omin päin kiirehtimään neuvotteluja.
Elokuussa 2008 Stubb väitti vastoin tosiasioita, että Venäjä oli 080808 aloittanut sodan Georgiaa vastaan.
Vuoden 2008 lopulla Suomen hallituksen EU-ministerivaliokunta päätti ehdottaa, että Venäjä olisi otettava ainakin tarkkailijaksi vireillä olleeseen EU:n Itäisen kumppanuuden ohjelmaan. Stubb oli eri mieltä, eikä hän edes esittänyt tätä Suomen kantaa ulkoministereiden neuvostossa.
Stubb toimiessa ulkomaankauppaministerinä kiista Itäisen kumppanuuden ohjelmaan liittyneestä assosiaatiosopimuksesta johti Ukrainan valtion hajoamiseen, sisällissotaan ja kansainväliseen kriisiin. EU ryhtyi asettamaan sanktioita Venäjälle ja Ukrainan keskusvallasta eroon pyrkineille separatisteille.
Liian innokas pakotepolitiikassa
Huhtikuussa 2014 Stubb peruutti sovitun hallitusten välisen talouskomission kokouksen vedoten Eurooppa-neuvoston päätelmiin. Väyrysen mukaan niissä oli kuitenkin vain toivottu, että kahdenvälisiä huipputapaamisia ei Venäjän kanssa järjestettäisi ja talouskomission kokous ei olisi ollut sellainen.
Pakotepolitiikassa Stubb on pyrkinyt sijoittamaan Suomen ”keskikastiin”, vaikka meidän ilman muuta Väyrysen mielestä tulisi kuulua niihin maihin, jotka suhtautuvat pakotteisiin kaikkein pidättyvimmin.
Väyrysen mukaan Stubbin toimissa näkyy se johdonmukaisuus, että ”hän on liittoutunut EU:ssa kaikkein Venäjä-vastaisimpien maiden kanssa tai ainakin myötäillyt niitä”.
Suhteessa Venäjään Stubb on kuitenkin Väyrysen mielestä hyvin ristiriitainen:
”Keväällä 2008 Stubb suhtautui naiivin toiveikkaasti Venäjän nopeaan uudistumiseen ja alkoi omin päin kiirehtiä viisumivapautta. Jo elokuussa Venäjä oli hänelle sisäänpäinkääntynyt aggressiivinen suurvalta, jota tuli pelätä ja jota vastaan piti hakea turvaa Natosta. Kaksi vuotta myöhemmin elokuussa 2010 Stubb antoi Venäjää vähätteleviä lausuntoja, joita ulkopolitiikan muu johto piti harkitsemattomina. Ukrainan kriisin puhjettua hän on palannut elokuun 2008 tunnelmiin.”