Liman varhain sunnuntaina päättynyt ilmastokokous tarjosi pilkahduksen tulevaisuudesta, jossa fossiilisista polttoaineista luopuminen ja ilmastokatastrofin estäminen on mahdollista. Liian monta keskeistä kysymystä jäi kuitenkin auki, toteaa joukko suomalaisia järjestöjä.
Maailman valtioiden on otettava käsijarru pois päältä ja lopetettava kyräily, jos ensi vuoden kokouksesta Pariisissa halutaan tuloksia.
YK:n ilmastokokouksessa Limassa maat hyväksyivät luonnoksen, jonka pohjalta neuvottelut jatkuvat ensi vuonna matkalla kohti Pariisia ja maailmanlaajuista ilmastosopimusta.
Sopimusluonnoksessa on – erilaisten vaihtoehtojen joukossa – mainittu tavoite hiilineutraalista yhteiskunnasta vuoteen 2050 mennessä ja investointien suuntaamisesta pois saastuttavista fossiilisista puhtaampiin energiamuotoihin.
– Tilastot osoittavat, että 90 suurinta fossiilisia polttoaineita tuottavaa yritystä ja toimijaa on aiheuttanut kaksi kolmasosaa maailman hiilidioksidipäästöistä. Ilmastoneuvotteluissa aletaan vihdoin päästä ongelman ytimeen. Viestin päättäjille, yrityksille ja sijoittajille on oltava Pariisiin mennessä selvä: fossiilienergian aika on ohi ja saastuttajat pistetään maksamaan, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Otto Bruun.
Maiden oman tulkinnan varaan
Vuodesta 2014 ennustetaan kaikkien aikojen kuuminta ja hiilidioksidipäästöt ovat ennätyslukemissa. Raportti toisensa jälkeen alleviivaa, että valtaosa nykyisistä öljy-, kivihiili- ja maakaasuvarannoista on jätettävä käyttämättä, mikäli ilmastokriisi halutaan välttää.
Huolimatta positiivisista avauksista ennen kokousta Kiina ja Yhdysvallat pitivät tiukasti kiinni vanhoista kannoistaan, eivätkä edistäneet ilmastosovun syntymistä. Myös EU tuli neuvotteluihin ilman joustovaraa.
Liman kokouksen päätös jättää maiden oman tulkinnan varaan, kuinka paljon ja millä aikavälillä ne aikovat päästöjään vähentää, ja tuleeko yksikään suurista saastuttajista sitoutumaan minkäänlaiseen ilmastorahoitukseen tulevaisuudessa.
Viime vuonna Varsovassa sovittiin, että merkittäviä päästöjä aiheuttavat maat pyrkivät maaliskuun 2015 loppuun mennessä ilmoittamaan kansallisista panoksistaan eli mitä ne ovat valmiita tekemään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Limassa neuvoteltiin siitä, mitä näiden ilmoitusten on pidettävä sisällään ja miten arvioidaan, ovatko toimet reiluja ja riittäviä ilmastokriisin torjumiseksi.
– Kansallisten panosten osalta tuloksena on villin lännen meininki. Saastuttajille jäi vapaus päättää, minkälaiset tavoitteet ne haluavat itse itselleen asettaa. Tämä on härski diili köyhien ja haavoittuvien maiden kannalta, joiden rooliksi jää niellä ilmastonmuutoksen pahenevat seuraukset ja kohtuuttomat kustannukset, toteaa Greenpeacen ilmasto- ja energiavastaava Kaisa Kosonen.
Suomi – perässähiihtäjä?
Pohjoismaat tarjosivat kokouksen harvoja valopilkkuja. Tanska ja Ruotsi ovat sitoutuneet vähentämään riippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista ja Tanska aikoo siirtyä kokonaan uusiutuvaan energiaan vuoteen 2050 mennessä. Norja puolestaan ajoi Pariisin sopimusluonnokseen voimakkaasti globaalia tavoitetta hiilipäästöistä vapaasta taloudesta vuoteen 2050 mennessä.
Tuoreen Climate Change Performance Index -vertailun mukaan Suomen ilmastopolitiikka on kaukana muista Pohjoismaista.
– Haluaako Suomi olla perässähiihtäjä vai osa edistyksellisten Pohjoismaiden joukkoa? Suomen on tartuttava tilaisuuteen ja pyrittävä mahdollisimman nopeasti kohti kestävän uusiutuvan energian yhteiskuntaa. Ensin tulee ajaa alas hiili- ja turvevoima sekä fossiilisille polttoaineille myönnetyt haitalliset tuet, Otto Bruun linjaa.
Ilmastorahoitus yksi kipupisteistä
Köyhien maiden ilmastotoimiin tarvittava rahoitus oli odotetusti yksi ilmastoneuvottelujen kipupisteistä. Kehitysmaat odottivat turhaan suunnitelmaa siitä, miten rikkaat maat aikovat toteuttaa lupauksensa ilmastorahoituksen nostamisesta 100 miljardin dollarin vuositasolle vuoteen 2020 mennessä. Rahoitus jäi rannalle myös maiden kansallisista panoksista.
– Liman kokoukseen tultiin taas köykäisin eväin. Jos ensi vuoden kokouksesta halutaan tuloksia, siellä neuvottelevilla ministereillä on oltava valtuudet sopia rahoituksesta. Kenties valtiovarainministerien on syytä ostaa matkalippu Pariisiin, kehottaa Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hietaniemi.
Ilmastorahoituksessa on kysymys oikeudenmukaisuudesta. Ilmastonmuutoksen vaikutuksista kärsivät eniten köyhien maiden ihmiset, jotka ovat vähiten vastuussa ongelman aiheuttamisesta ja joilla on heikoimmat resurssit varautua muutoksiin.
– Jos summat vaikuttavat suurilta, pitää muistaa että toimettomuus käy vielä kalliimmaksi. Rahamääristä kiisteleminen tuntuu hävyttömältä, kun pienet saarivaltiot ovat uppoamassa, ruokaturva on uhattuna ja menetämme jatkuvasti ihmishenkiä. Ilmastorahoitus on investointi kaikkien yhteiseen tulevaisuuteen, Hietaniemi muistuttaa.
Limassa järjestettyä YK:n ilmastokokousta seurasivat Greenpeace, Ilmastovanhemmat, Kehys, Kepa, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Natur och Miljö, Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF Suomi ja 350 Suomi.
Suomalaisten ympäristö- ja kehitysjärjestöjen tavoitteet YK:n ilmastokokoukselle Limassa