Elinkeinoelämän keskusliiton lakiasiainjohtaja Markus Äimälä luottaa, että meneillään olevat työmarkkinajärjestöjen neuvottelut pelisäännöistä johtavat tulokseen. Siitäkin huolimatta, että työnantajien ja palkansaajajärjestöjen tavoitteet näyttävät täysin vastakkaisilta.
– Ei ole ensimmäinen kerta kun osapuolten näkemykset ovat kilometrien päässä toisistaan ja silti syntyy ratkaisu, Äimälä muistuttaa.
Hänen mukaansa työmarkkinaneuvotteluissa yleensä löytyy ratkaisuja, jos jompikumpi osapuoli pitää asiaa riittävän tärkeänä.
– Jos jostakin asiasta muodostuu iso ongelma, se on järkevää purkaa, Äimälä selostaa työmarkkinaneuvottelujen logiikkaa.
Ns. laittomat lakot ovat hiertäneet isona kivenä työnantajien kengässä jo vuosikausia, ellei peräti vuosikymmeniä. Niiden hillitsemiseksi ei ole löytynyt ratkaisua yrityksistä huolimatta.
Lakkosakot vain kymmenyksen alkuperäisestä”
Työnantajapuolen mielestä työrauhalainsäädäntö on jäänyt pahasti ajastaan jälkeen. EK:n laskelmien mukaan vuoden 1946 säädetyn lain määräämät lakkosakot vastaavat nykyrahassa enää kymmenystä tuolloisesta arvostaan. EK:ssa on laskettu, että vuonna 1946 määrätty hyvityssakko olisi nykyrahassa noin 300 000 euroa. Nykyisin lakkosakon kertakatto on noin 30 000 euroa.
Lakkosakkojen roiman korottamisen lisäksi työnantajat haluavat lakiin pykälät aiheutettujen vahinkojen korvaamisesta laittomissa työtaisteluissa. Se pitäisi EK:n mielestä ulottaa aina henkilökohtaiseen edesvastuuseen asti.
Palvelutyönantajien Paltan varatoimitusjohtaja Tuomas Aarto pitää pelisääntöneuvotteluja niin tärkeinä, että järjestö arvioi koko työmarkkinajärjestelmän toimivuutta niiden tulosten pohjalta.
– Työrauhan pitämisessä on kysymys koko järjestelmän uskottavuudesta. Jos pelisääntöneuvottelut eivät tuota toivottua tulosta, arvioimme sopimusjärjestelmän toimivuutta hyvin kriittisesti, Aarto vakuuttaa.
Suomalaiseen työrauhajärjestelmään kuuluu pakkosovittelu, mutta ei pakkosovintoa. Eikä pakkosovinto kuulu nytkään EK: tavoitelistalle. Sovittelua työantajat kuitenkin haluavat kehittää.
Teknologiateollisuuden varatoimitusjohtaja Risto Alanko on huolissaan sopimuskierrosten ns. päänavaajien asemasta. Valtakunnansovittelijan tehtäväksi tulisi hänen mielestään asettaa muiden sopimusten sovittaminen ensimmäisenä sopimuksen tehneiden alojen palkankorotusraamiin.
Usein päänavaajana toimivan teknologiateollisuuden huolena on, että sopimuskierroksilla on taipumus edetä nousevin huudoin. Päänavaajan sopimus jää astinlaudaksi, jolta muut alat ponnistavat parempiin palkankorotuksiin ja joskus vielä valtakunnansovittelijan toimiston kautta.
Valtakunnansovittelijan tehtävänkuva olisi Alangon mielestä syytä muuttaa ennen kuin seuraava sopimuskierros käynnistyy. Seuraava täysi sopimuskierros käynnistyy vuoden 2016 syksyllä, mikäli nykyistä työllisyys- ja kasvusopimusta jatketaan ensi keväänä.