SKDL:stä kehittyi pikku hiljaa suomalainen työväenpuolue, sanoo 1960-luvun radikalismissa Suomen kansan demokraattisen liiton toimintaan mukaan tullut Jorma Hentilä (s. 1937).
– Vastuullani oli osastopäällikkyydestä asti poliittinen valmistelutyö.
Hän vastasi vuodesta 1967 SKDL:n politiikan suunnittelusta. Osastopäällikkyyden jälkeen tehtävänimike oli muutaman vuoden päästä apulaispääsihteeri. Vuosina 1977–1984 hän toimi pääsihteerinä.
Vanha SKP perustettiin punaisten häviämän sisällissodan jälkeen Moskovassa 1918. Se oli Suomessa laiton vuoteen 1944 saakka. Puolue perustettiin tavallaan uudelleen Suomessa, kun sen ei enää tarvinnut olla maan alla. Mutta sen perustajat olivat Moskovasta palanneita ja maan alta nousseita kovia kommunisteja.
Hentilän mukaan SKP:kin alkoi SKDL:n mukana muuttua vähitellen suomalaiseksi – vaikka vanha lieka NKP:hen säilyi pitkään.
SKDL:n itsenäistyminen pelkästä kommunistien johtamasta ”yhteistyörintamasta” samoin kuin SKP:n irtautuminen tiukasta NKP-kytkennästä kiihtyi 1960-luvulla. Hentilä muistelee, miten SKP alkoi saada ”neuvoja” NKP:n lisäksi SKDL:ltä.
Uudistajien hetki vuonna 1964
– Kun SKP:n sisäinen jäynä eli jako alkoi voimistua, niin ensimmäinen kerta, kun SKP:n vanha johto asetettiin oikein seinää vasten, tapahtui SKDL:n liittoneuvoston kokouksessa Porissa 1964.
Hentilä ei itse ollut läsnä, kun Moskova-mieliset vanhoilliset kommunistit kuulivat ankaria sanoja SKDL:n sosialistien kanssa vähitellen liittoutuvilta uudistajilta, jotka halusivat irtiottoa NKP:stä. Hentilä on kuitenkin saanut yksityiskohtaisen kokousselostuksen. Kokousasiakirjat ovat hävinneet.
– Joku vohki ne SKDL:n toimistolta. Jotkut eivät halunneet, että tällainen jää jotenkin historiaan.
Irtioton juna kuitenkin kulki jo. SKP:ssä uudistajista tuli enemmistö ja he ottivat vallan Aarne Saarisen johdolla 1966. SKDL hyväksyi 1967 periaateohjelman, jossa on uusvasemmistolaista sävyä ja johon sisältyi sosialismin tavoite.
Hentilä muistelee, että periaateohjelma oli yksi syy, miksi Moskovan miehet ja SKP:n vähemmistö syyttivät SKDL:ää ”puoluesuuntaisesta kehityksestä”, kun se ei suostunut olemaan pelkkä ”kansanrintama”.
– Mutta ratkaiseva tekijähän oli Tšekkoslovakian miehitys 1968. Samana päivänä SKDL:n kannanotossa sanottiin selkeästi, että miehitys on valtion itsemääräämisoikeuden loukkaamista ja työväenliikkeen periaatteiden vastaista. Se tulehdutti suhteet NKP:hen lopullisesti.
Enemmistöläisten johtama SKP:kin tuomitsi heti kohta miehityksen, mutta lievemmin sanakääntein.
NKP kaitsi myös muita puolueita
Vieläkin Hentilä on ylpeä siitä, että SKDL tuomitsi Suomessa ensimmäisenä Tšekkoslovakian miehityksen. Hän sanoo, että Neuvostoliiton kanssa YYA-sopimusyhteistyössä olleen Suomen muutkin puolueet olivat NKP:n kaitsemia. Sosiaalidemokraatit, maalaisliitto (keskusta) ja jopa kokoomus oli saatu presidentti Urho Kekkosen toimesta NKP:n siunaamalle hyvien neuvostosuhteiden Paasikiven–Kekkosen linjalle.
Maalaisliitossa vaikutti K-linja, joka yritti vielä 1981 ajaa neuvostosuhteistaan tunnettua Ahti Karjalaista presidentiksi.
– Kun syksyllä 1981 Kekkoselle valittiin seuraajaa, niin [KGB-upseeri ja diplomaatti] Viktor Vladimirov istui keskustan työryhmän kokouksessa miettimässä kepun ehdokasta.
Neuvostoliitto-kortilla pelaaminen meni Hentilän mielestä liian pitkälle, kun Skdl:n huonoilla Moskovan suhteilla haluttiin vaikuttaa kotimaan politiikkaan.
– SKDL:n osallistumista hallitukseen vastustettiin vetoamalla Moskovan näkemyksiin. Sitä teki esimerkiksi keskustan Paavo Väyrynen.
Vasemmistoliitto samoista juurista
– Samoista juuristahan vasemmistoliitto tulee, Jorma Hentilä sanoo puolueesta, joka perustettiin 1990 jatkamaan Skdl:n työtä.
Mutta uusien sukupolvien mukaantulon ja yhteiskunnallisten muutosten myötä sen kannattajakunta on Hentilän mielestä ihan toisen näköinen.
– Taitaa olla niin, että perussuomalaisten kannattajakunta näyttää enemmän Skdl:n kannattajakunnalta kuin vasemmistoliiton kannattajakunta.
Varsinkin vanhemman maaseututyöväen ja -köyhälistön sekä kaupunkilähiöiden vähävaraisten näköalattomuuteen on Hentilän mukaan purrut helppohintainen populismi.
Hentilä myöntää, että kyllä SKDL:kin – kuten muutkin puolueet – on harrastanut propagandatyössään yksinkertaista populismia. Mutta siinä on hänen mielestään se suuri ero nykypopulisteihin verrattuna, että SKDL:n populismi suuntautui tulevaisuuteen, ei menneiden haikailuun.
– Siinä on se ero, että pystyttiin hahmottamaan suhteellisen realistisia näkymiä eteenpäin. Oli selkeitä uudistuksia, joita ajettiin. Nimenomaan oli sellaisia eteenpäin suuntautuneita tavoitteita.