Ihmisoikeuksien polkemista ei estetä tarpeeksi tehokkaasti suomalaisten vaateyritysten alihankintatehtaissa Aasiassa, kertoo tuore Eettisen kaupan puolesta Eetti ry:n julkaisema raportti.
Eetin raporttia varten oli haastateltu yhdeksää kotimaista vaateyritystä sosiaalisesta vastuusta.
– Kaikki yritykset vastasivat, mutta joidenkin vastaukset jäivät kapeiksi, toinen raportin kirjoittajista, Anna Härri kertoo.
Positiivista oli, että kaikki yritykset tekivät tarkistusmatkoja alihankkijatehtaisiin. Toisaalta yksikään yritys ei ollut sitoutunut elämiseen riittävän palkan maksuun.
Juuri työntekijöiden elämiseen riittämätön palkka, huono työturvallisuus, lapsityövoiman käyttö, ylipitkän työajat sekä ammatillisen järjestäytymisen vaikeus tai mahdottomuus olivat syinä tutkimuksen tekoon.
– Esimerkiksi Kambodzassa työntekijöitä pyörtyy työpäivän aikana, sillä heillä ei ole varaa ostaa ruokaa, Härri toteaa.
Ompelijan palkan osuus tuotteesta on puolesta prosentista viiteen. Fair Wear Foundationin laskelmien mukaan elämiseen riittävä palkka nostaisi lopputuotteen hintaa korkeintaan viisi prosenttia.
Vaatteita riskimaista
Tullin vuoden 2013 tilastojen mukaan lähes puolet kaikista Suomeen tuoduista vaatteista tuli Kiinasta, joka luokitellaan ihmisoikeusloukkausten perusteella riskimaaksi. Muita riskimaita ovat esimerkiksi Intia, Bangladesh, Venäjä, Romania ja Ukraina.
Vaatteita tuodaan vuosittain noin 50 miljoonaa kiloa.
Eetin haastattelemista yrityksistä Kesko on tehnyt yhteistyötä Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n kanssa Vietnamin tehtaalla. Stockmann puolestaan on liittynyt Reiman lisäksi Accord-sopimukseen, jonka tarkoituksena on parantaa työturvallisuutta Bangladeshin tehtailla.
Härrin mukaan avoimuus olisi hyvä askel kohti ihmisoikeuksien kohentamista.
– Yritysten olisi ilmoitettava julkisesti sitoutuneensa maksamaan elämiseen riittävää palkkaa.
Tehtaan toiminta jatkuu
Haastatellut suomalaiset yritykset kuuluvat kansainväliseen BSCI-järjestelmään (Business Social Compilance Initiative). Se on yritysten johtama vastuujärjestelmä.
BSCI:n järjestämät tehdastarkastukset eivät ole Eetin mukaan riittävän tehokkaita parantamaan työntekijöiden oloja.
– Kaikki tehtaat eivät välttämättä läpäise tarkastusta, mutta niiden toiminta jatkuu, Härri kertoo.
Yritysvetoisen BSCI:n lisäksi vaatealalla toimii järjestövetoisia vastuujärjestelmiä. Monet ulkomaiset brändiyritykset, kuten H&M ja Marks and Spencer ovat sitoutuneet tällaisiin järjestelmiin.
EU ei ota vastuuta
Liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskevat Ruggien periaatteet ovat Yhdistyneiden kansakuntien luoma järjestelmä. Niissä luetellaan valtion ja yritysten velvollisuudet ihmisoikeuksien takaamiseksi.
Suomi on tänä syksynä päättänyt periaatteiden toimeenpanosta. Euroopan unioni ei ole ollut valmis luomaan lainsäädäntöä, jossa valtion pitäisi ottaa vastuuta omien rajojen ulkopuolella.
Vaarana työntekijöiden työolojen parantamisyrityksissä on, että tehdas siirretään toiseen maahan, jossa laiton toiminta saa jatkua. Härrin mukaan yritysten sisäänostajat voivat vaikuttaa tehtaan pysyvyyteen. Ostaja voi määrittää alihankkijalle summan, joka pitää kohdistaa työolojen parantamiseen.