Suomen ilmavoimille hankittiin juuri 1990-luvun laman kynnyksellä vuonna 1992 Yhdysvalloista 64 F/A-18 Hornet -hävittäjää. Silloinen puolustusministeri Elisabeth Rehn (r.) kertoo keskiviikkona julkistetussa kirjassaan Lillan – Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä, että 13 miljardin markan hankintaa juonittiin pienessä piirissä pääministeri Esko Ahon (kesk.) ja valtiovarainministeri Iiro Viinasen (kok.) kanssa Muut ministerit ja kansanedustajat jätettiin valmisteluista tarkoituksella ulkopuolelle.
“Elisabethin mukaan hallituksen johdossa oli katsottu, että tässä alkaa taloustilanne olla niin huono, että aikaa ei ole mihinkään mutinoihin tai informointeihin. Päätös valmisteltiin pimennossa ja vietiin läpi pikavauhtia, poikkeuksellisella tavalla. Hävittäjäpäätös päätettiin tietoisesti pitää pienessä piirissä ja julkisuudelta piilossa. Pelättiin, että se ei etene mihinkään, jos laajat kansanedustajajoukot tai muut päästetään debatoimaan asiasta. Esimerkiksi konetyypin valinnasta tiesi vain vain noin tusinan verran ihmisiä”, kirjassa kerrotaan.
”Ruma temppu”
Rehnin mukaan päätös eteni tarkoituksella niin rivakasti, etteivät kansanedustajat ehtineet saada yksityiskohtaista tietoa Suomen historian suurimmasta asekaupasta. Hän myöntää, että se oli ruma, mutta pakollinen temppu, että päätös saatiin läpi.
Nopean etenemisen lisäksi eduskuntaa harhautettiin lupaamalla Horneteista mittavia vastakauppoja juuri suurtyöttömyyteen syöksyvään Suomeen. Rehn selvitti vastakauppajärjestelmää asiasta kirjallisen kysymyksen tehneelle Sulo Aittoniemelle syyskuussa 1992 niin, että ”puolustusmateriaalin myyjät ovat sitoutuneet hankkimaan suomalaiselta teollisuudelta vastaostoja hankinnan hintaa vastaavan määrän”. Toisin sanoen suomalaiselle teollisuudelle oli luvassa 13 miljardin markan ostot Yhdysvalloista.
Marraskuussa 1992 Rehn tarkensi Aittoniemelle, että McDonnell-Douglas Co sitoutui 100 prosentin eli vuoden 1992 hintatasossa 9,3 miljardin markan vastaostoihin Suomesta. ”Vuosina 1994 ja 1995 alkaviksi suunnitellut huolto- ja asejärjestelmien hankinnat lisäävät aikanaan vastaostovelvoitteiden määrää noin 3,5 mrd. mk:lla”, Rehn jatkoi.
”Vastakaupat etuajassa”
Viimeisen kerran vastakauppojen perään eduskunnassa kyseltiin marraskuussa 1996. Silloinen kauppa- ja teollisuusministeri Antti Kalliomäki (sd.) vastasi, että kyseisen ”kuukauden alussa hyväksytyiksi kirjattujen kompensaatioiden summa oli noin 2,1 miljardia US dollaria, eli noin 9,6 miljardia markkaa päivän kurssin mukaan. Saavutettu summa merkitsee sitä, että koko vastakauppavelvoitteesta on toteutunut jo noin 60 %, vaikka sopimusten mukaisesta kokonaisajasta on kulunut vasta kolmannes. Vastakaupat ovat siis toteutuneet selvästi sopimusten edellyttämää aikataulua nopeammin.”
Vuonna 2001 kauppa- ja teollisuusministeriö tutkitutti Hornetien vastakauppojen vaikutukset Suomen viennin edistämiseen ja lopputulos oli erilainen kuin eduskunnalle edellisellä vuosikymmenellä kerrottiin. Vientikauppojen osuus vastaostoista oli vain 50 prosenttia ja vain 21 prosenttia vastakauppaohjelmaan päässeistä vientiyrityksistä arvioi ohjelmalla olleen merkitystä kaupan syntymiseen. 61 prosenttia ohjelmaan kuuluvista vientikaupoista olisi melko tai erittäin todennäköisesti toteutunut muutenkin, arvioivat yritykset itse.
”Vaatimattomat työllisyysvaikutukset”
Vientikauppojen lyhytaikaiset työllisyysvaikutukset tutkimuksen tekijät arvioivat “melko vaatimattomiksi”. Yhteensä vientikauppojen ansiosta yrityksissä säilytettiin 5 000 työpaikkaa ja rekrytoitiin 250 uutta työntekijää. Markkinointiapuhankkeilla varmistettiin 120 työpaikan säilyminen ja synnytettiin 70 uutta. Uuden työpaikan hinnaksi tuli näin laskien 68 miljoonaa markkaa. Kun lasketaan säilytetyt ja uudet työpaikat yhteen, yhden hinnaksi tuli neljä miljoonaa markkaa.
Lisäksi vastakauppavelvoitteen arveltiin Turun kauppakorkeakoulun tekemässä selvityksessä nostaneen hävittäjien hintaa 3–5 prosenttia eli 700–1 000 miljoonaa markkaa. Se oli hinta, joka piti maksaa, jotta hävittäjäkaupat saatiin hyväksytettyä eduskunnassa.
– Ilmaisia lounaita ei ole, kommentoi selvityksen julkistanut ministeriön ylijohtaja Bo Göran Eriksson.