”Malmin rullaus, Oscar Hotel Ultra kuusi viisi kuusi asematasolla kaksi”, Lauri Tarkkonen kutsuu lennonjohtoa Malmin lentoasemalla ultrakeveiden lentokoneiden hallien edestä.
Eläkkeellä oleva tilastotieteen professori on kutsunut Kansan Uutiset tunnin lennolle katsomaan pääkaupunkia ilmasta. Lentäjän ja lennonjohdon välinen radiokeskustelu käydään standardoidussa muodossa, josta maallikolle selviää ensi kuulemalta lähinnä se, että lentokoneen tunnus luetaan ilmailuaakkosin.
Moottori on koekäytetty, ja Tarkkonen rullaa OH-U656:n odotukseen. Kevytilmailu-yhdistyksen ultrakevyt Ikarus C42 C saa painaa lentoonlähdössä matkustajineen korkeintaan 472,5 kiloa. Tavaratilaa ei käytännössä ole, ja ohjaamo on juuri ja juuri riittävä kahdelle.
Malmin lentoasema on muistuma ilmailun varhaisvaiheesta.
Lähtölupa, ja yhtäkkiä olemme ilmassa. Ultrakevyet pystyvät käyttämään vaikkapa nurmikenttiä, joille pienkoneet eivät pääse. Uskallan irrottaa käteni penkistä vasta hetken päästä. Pelkäsin turhaan. Meno on tasaisen eleetöntä.
Vähän vielä jännittää.
”Ultra kuusi viisi kuusi, Nokka ulos.” Poistumme Helsinki-Malmin lennonjohdon valvomasta ilmatilasta etelään Nokan ilmoittautumispisteestä. Tarkkonen ohjaa meren yllä Kaivopuiston edustaa pitkin vilkaisemaan Lauttasaarta. Pian hän kääntää tulosuuntaan.
Idässä ja pohjoisessa pääkaupunkiseutu on hyvin metsäistä. Matkalla näkyvät myös laajat Viikin pellot. Käymme kuuluisien Harry Harkimon Helsingin ja Sipoon rajalle rakennuttamien Sipoonrannan asuinkiinteistöjen yllä. Ne ovat keskellä ei mitään. Metsää. Mahdollisesti asuntorakentamiseen soveltuvaa maata.
Lähdimme liikkeelle aurinkoisena iltapäivänä vajaan tunnin varoitusajalla. Pilvetön taivas ja pieni tuuli suosivat lentämistä.
Ultrakevyt-luokka on halvin moottorilentämisen harrastusmuoto. Koneen vuokra yhdistykseltä on polttoaineineen ja kenttämaksuineen alle 90 euroa lentotunnilta. Ylläpitokuluja laskee se, että suuri osa huolloista voidaan tehdä jäsenten talkootyönä. Lupakirjan suorittaminen maksaa viitisentuhatta euroa, hieman alle puolet pienkoneen lupakirjasta.
Tarkkonen suoritti ultrakevyen lupakirjansa eläkkeellä kaksi vuotta sitten.
Helsinki valmistelee
yleiskaavaa
Suunnilleen vuonna 2020 Malmin lentotoiminnalle on tulossa loppu. Hallitus sopi maaliskuussa, että kentän alue otetaan asuntokäyttöön. Sen vuoksi valtion toiminnot lopetetaan kentältä ”mahdollisimman nopeasti”, kuten valtioneuvoston tiedotteessa sanotaan. Takaraja on 2020.
Rajavartiostolla on Malmilla 1970-luvun lopulla rakennettu ja 1990-luvun puolivälissä laajennettu tukikohta, jossa on esimerkiksi jatkuva meripelastusvalmius. Vartiolentolaivueen apulaiskomentaja Matti Lallukka vahvistaa, että toimintojen siirtoa valmistellaan Helsinki-Vantaalle vuoden 2016 loppuun mennessä.
Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleiskaavapäällikkö Rikhard Manninen kertoo puhelimessa, että kaupunki valmistelee uutta yleiskaavaa, jonka lähtöoletuksena on Malmin lentotoiminnan lakkaaminen. Kenttä ja sitä ympäröivää aluetta suunnitellaan kaavoitettavan asunnoiksi.
Malmin kentän osalta on ilmeisesti voimassa vuoden 1992 yleiskaava, jossa asuntorakentamiseen on varauduttu ehdollisena: rakennetaan, jos lentäminen loppuu. Kaupungin kaavoitusta ohjaavan maakuntakaavan mukaan Malmin lentoaseman toiminta jatkuu, kunnes toiminta siirretään.
Kentän alueella on jatkunut yli vuosikymmenen rakennuskielto, joka useiden kentän toimijoiden mukaan on estänyt liiketoiminnan kehittämistä ja uuden syntymistä ja pakottanut harrastajia väliaikaissuojiin.
Mutta miksi juuri Malmin kenttä kiinnostaa kaupunkia?
– Kyseessä on iso kaupungin omistama maa-alue keskeisellä paikalla, Rikhard Manninen vastaa.
– Kun kaupunki kasvaa, se on hyvin ilmeinen mittavan projektikokonaisuuden mahdollistava paikka.
Alueelle on tarkoitus rakentaa asunnot 20 000–30 000 ihmiselle, minkä lisäksi sinne suunnitellaan työpaikkoja.
Kyselyiden mukaan
kenttä halutaan säilyttää
Malmin lentoasemalla on tuhatpäinen joukko puolustajia Malmin lentoaseman ystävät -järjestössä. Se on kerännyt 66 000 allekirjoitusta kentän säilyttämisen puolesta ja viimeksi syyskuussa pannut liikkeelle Helsingissä kuntalaisaloitteen asiasta.
Yhdistyksen puheenjohtaja Timo Hyvönen (Twitter: @timohyvonen) asuu kentän lähiseudulla. Hän on aiemmin toiminut kaupunginosayhdistyksensä Tapanila-Seuran puheenjohtajana.
TNS Gallup toteutti elokuussa järjestön toimeksiannosta kyselytutkimuksen, jonka mukaan 59 prosenttia Uudenmaan asukkaista haluaa säilyttää Malmin lentoaseman nykyisessä käytössään. Kun kysymystä tarkennettiin niin, että asuinrakentamisen tarpeet kyettäisiin täyttämään muutoin, luku kasvoi 67 prosenttiin.
Helsingin Sanomat on tutkituttanut helsinkiläisten kantoja 2000-luvulla useaan otteeseen. Niistä on tullut samansuuntaisia tuloksia: muutamien prosenttiyksiköiden virhemarginaalit huomioidenkin hieman yli puolet helsinkiläisistä säilyttäisi kentän.
– Olisi jännä tietää, mikä taho haluaa kentän toiminnan loppuvan, Hyvönen pohtii ja kertoo pyytäneensä lopetusaikeiden valmisteluasiakirjoja eri ministeriöistä toistaiseksi tuloksetta.
Keskustelumme aikana Aalto-yliopiston sähkötekniikan korkeakoulun tutkimuslentokone Short SkyVan rullaa odottamaan. Sen odotellessa kiitotien päässä Hyvönen ehtii kertoa, että maitopurkkia muistuttava konetyyppi on suunniteltu yhden tarkoituksen ympärille: kuljettamaan maastoautoa, joka ajetaan sen sisään. Nyt se lähtee! Vaikka insinöörien kone saattaa nytkin olla täynnä mittauslaitteita, sen vahvat moottorit nostavat purkin ketterästi matkaan jonnekin päin Suomea.
Päiväsaikaan koneita rullaa, nousee ja laskee tiheään tahtiin.
Talvella kenttä
puhtaaksi yhdeksäksi
Malmin lentoaseman päällikkö Ari Sireeni seisoo vuonna 1938 valmistuneen terminaalirakennuksen edessä. Hän kehottaa katsomaan, miten maa on painunut metrin verran aseman ympäriltä mutta taiten rakennettu terminaali on edelleen pystyssä.
Valtaosa lennoista toteutetaan pohjois–eteläsuuntaisella kiitotiellä, jolta lentoreitti ei mene tiheimmin asutun alueen yli. Pieni osa lennoista tehdään toiselta itä–länsisuuntaiselta sivukiitotieltä.
– Lennonjohdon aukioloaikoja on myös sopeutettu paremmin ympäristö huomioiden, Sireeni sanoo.
Helsinki-Malmi, lentokenttätunnus EFHF, on Suomen vilkkain lentoasema Helsinki-Vantaan jälkeen. Malmille laskeudutaan vuosittain noin 40 000 kertaa. Kuitenkin kenttä on tappiollinen ylläpitäjälleen.
Lentokenttiä hoitava valtionyhtiö Finavia saa tuottoja laskeutumis- ja pysäköintimaksuista. Hinta määräytyy koneen painon ja matkustajamäärän mukaan, ja Malmia käyttävät koneet ovat pieniä eikä matkustajaliikennettä juuri ole. Lisäksi kertamaksuja edullisempi kausikortti on suosittu.
Malmin vuoroesimies Petteri Junno kertoo, että talvisin kenttä puhdistetaan lumesta lentokuntoon aamuisin ennen kello yhdeksää. Miehet tulevat töihin tarvittaessa kuudeksi, jos lunta sataa. Turvamääräykset säätelevät kunnossapitoa, joka sitoo työvoimaa ja kalustoa.
Tulokkaita ja
veteraaneja
Malmin lentoasemalla aloitetaan yhä uutta toimintaa. GoodFlight Aviation aloitti maksulliset yleisölennätykset kesällä, ja syyskuun alkupuolella pantiin vireille ilmailuun painottuvan partiolippukunnan perustaminen.
Lentoaseman terminaalirakennuksen alakerrassa toimiva koulutusyhtiö Aeropole on saanut toiminnan alkuun muutamassa vuodessa, ja viimeisin tilinpäätös osoittaa jo selvää voittoa. Yritystoiminta aloitettiin sen tiedon varassa, että kenttä olisi olemassa 2030-luvulle asti.
– Olemme hyvin riippuvaisia Malmista. Asiakkaat eivät pysty lähtemään muualle, tekninen johtaja Kalle Lindell sanoo.
– Lentäminen on niin kallista että on oltava töissä samaan aikaan.
Ammattilentäjien koulutuksen kannalta Malmilla on Lindellin mukaan yksi paha puute: mittarilennossa käytetyt lähestymismenetelmät on lopetettu yhtä lukuun ottamatta. Sen vuoksi lentokoulut lentävät oppilaan kanssa Malmilta esimerkiksi Tampereelle harjoittelemaan menetelmiä ja sitten takaisin Malmille.
Kyse on yhden oppilaan kohdalla useista kymmenistä harjoittelutunneista.
Terminaalin kolmannessa kerroksessa koulutuspäällikkö Mark Baker juhlisi perustamansa BF-Lennon 45-vuotista toimintaa, jos pystyisi.
– Me jäädään työttömiksi, kaikki me, tuo ja tuo ja tuo, Baker näyttää yhtiön koulutustilanakin toimivassa toimistossa.
Lentokoulussa on vilskettä: lennonopettaja Jukka Nummi valvoo radiossa oppilaansa ensimmäistä yksinlentoa, ovesta saapuu lento-oppilaita. Baker ottaa välillä kiikarit ja tähystää koneiden perään.
Toimitusjohtaja Gun Gustavsson huomauttaa, että lentoasema on yhteiskunnan infrastruktuuria kuten tie- ja rataverkot, eikä kaikkien lentoasemien tarvitse tuottaa voittoa.
– Pitää olla lentokenttä, mistä lentäjä lentää, Nummi sanoo.
Lento päättyy
kuppilaan
”Ultra kuusi viisi kuusi, Deger sisään.” Lentomme on päättymässä. Kaarrokset asuinalueiden melunvaimennusalueet välttäen, edessä näkyy kiitotie 09, oikealla terminaalirakennus hohtaa auringossa. Ikarus ei tarvitse paljoakaan kiitoradan pituudesta vaan Lauri Tarkkonen kääntää sen nopeasti rullaukseen.
Kone halliin ja suojat paikoilleen, on ”kuppilatiiman” aika.
Terminaalirakennuksen toisessa kerroksessa pyörii vilkas kahvila-ravintola Gate1. Tarkkonen yhyttää sieltä Seppo Iiskolan, joka syntyi samana vuonna kuin lentoasema avattiin. Hän on pyörinyt kentällä kymmenvuotiaasta.
– Vaalien jälkeen joka ikinen kerta on tehty aloite Malmin kentän rakentamisesta asunnoiksi, Iiskola sanoo.
Keskustelun lomassa Iiskola ja Tarkkonen arvioivat terminaalin ikkunoista näkyviä laskeutumisia. Käy selville, että koneen nokkapyörää tulee säästää ja laskeutua kahdella pyörällä. Aivan kaikki eivät näytä siihen pystyvän joka kerta.
Lentämiseen kuuluu ilmassaolon lisäksi valmistautuminen, paperityöt lennon jälkeen ja yhdessäolo muiden harrastajien kanssa. Lentäjät muodostavat yhteisön, joka turinoi kuppilassa ja vaihtaa koneenrenkaita. Lennonopettajiksi pätevöityvät voivat opastaa tulokkaita harrastuksen pariin ohjaamossa.
Mutta opetuksessa on mutkansa.
– Lennot sovitaan kalenteriin, ja jos sää on hyvä, lennetään, mutta usein matalalla olevat pilvet tai kova sade estävät lennon, jolloin juodaan kahvia ja odotellaan, jos pilvet nousevat tai sumu häviää. Muuten yritetään huomenna uudelleen, Tarkkonen kertoo.
Malmin lentoaseman käyttäjiä tavatessa toistuu ihmettely, miten pääkaupunkiseudun ilmailijat voisivat toimia 100–200 kilometrin päässä jollakin korvaavaksi tarkoitetulla kentällä. Miten Helsinki-Vantaalla liikennelentäjänä työskentelevä osa-aikainen lennonopettaja ohjaisi lento-oppilasta, joka ajaa työpäivän jälkeen pitkälti toista tuntia lentokentälle?
Lentämiseen kuuluvat myös valmistautuminen ja paperityöt. Ja kuitenkin sää voi viime kädessä estää lennon.
Finavia halusi
korottaa hintoja
Pienkoneet rullaavat, nousevat, laskeutuvat, rullaavat. Olen viimeistä kertaa tätä juttua varten Malmin terminaalin kaiteella. Äkkiä minulle sujautetaan pino paperia. Ne ovat Finavian muistioita ja esityskalvoja, joissa lentoasemien ylläpitäjä ilmoittaa, että pienkoneilla lentävien yhtiöiden asemamaksuja korotetaan ensin 25 prosenttia kesällä 2013 ja että vuodenvaihteessa toteutetaan ”isompi korotus”.
Papereista selviää, että Finavian tavoitteena oli nostaa esimerkiksi yhtiömuotoisten lentokoulujen asemamaksut asteittain noin kymmenkertaisiksi olettaen että toiminnan määrä pysyisi tällöin ennallaan. Keväällä 2013 aiotuista hinnankorotuksista toteutettiin vain ensimmäinen, neljänneksen nousu.
Finavian johtaja Joni Sundelin (Twitter: @JoniSundelin) vastaa matkoilta yhtiön viestinnän välityksellä. Hänen mukaansa isommasta korotuksesta on luovuttu.
Hän lupaa, että hinnoittelun muutoksista keskustellaan jatkossakin toimijoiden kanssa ja että Finavia jatkaa yleisilmailun mahdollistamista Suomessa.
Sundelin muistuttaa, että Finavia tukee vuosittain ”miljoonilla euroilla” yleisilmailua, koska siitä aiheutuvat kulut ylittävät tuotot.
Viime vuoden lopulla kuukauden kausikortti maakuntakentille maksoi harrasteilmailijoille painon mukaan 63–323 euroa ja Malmille 159–808 euroa mutta ammattimaisen ilmailun hinta nostettiin maakunnissa 79–404 euroon ja Malmilla 199–1 010 euroon.
Kausikortin voivat saada korkeintaan kaksitonniset lentokoneet. Vuonna 2012 kausikortit tuottivat yhteensä hieman alle 160 000 euroa ja ilman kausikorttia lentäviltä laskutettiin yhteensä vajaat 90 000 euroa. Luvut sisältävät kaikki Finavian lentoasemat.
Kentällä on nyt
tiukka paikka
Soitan vielä Museoviraston osastonjohtaja Mikko Härölle (Twitter: @MikkoHaro) joka on seurannut Malmin tilannetta 1990-luvulta asti. Hän kertaa tottuneesti, että Malmin lentoasema kuuluu valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukossa ykköskohteisiin ja sen säilyttäminen lentotoiminnassa on Museovirastolle ”vähintään kansallisen tason kysymys”.
Mutta virasto ei varsinaisesti voi tehdä mitään, jos lentäminen Malmilla loppuu. Härö arvioi, että poliittinen paine rakentamiseen on kova. Niin kova, että pian voi olla edessä keskustelu, jossa sovitaan, mitä lentoasemasta saadaan säilytettyä. Ainakin pyöreä terminaalirakennus ja aikanaan kuusi Junkers 52 -konetta sisälleen mahduttanut hangaari tulisi pitää.
Härö kertoo, että Malmin lentoasema on muistuma ilmailun varhaisvaiheesta, jossa maalentokentät alkoivat muodostaa verkostoja ja yhdistää Euroopan eri osia. Tukholmassa yhä toimiva Bromma on Malmin kentän sukulainen. Senkin kohtalo on epävarma.
– Malmin lentoasema on hieno kohde. Tämä on tiukka paikka kaikkineen, Härö sanoo.
Maata olisi muuallakin. Kuten ilmasta näkyy.