Euroopan unionin ja Kanadan välillä neuvoteltavasta CETA-kauppasopimuksesta (Comprehensive Economic and Trade Agreement) saatiin uutta tietoa, kun saksalainen televisio-ohjelma Tagesschau latasi nettiin 13. elokuuta yli 500 sivua sopimustekstiä.
Vuodon on sanottu kattavan kolmanneksen kokonaisuudesta. Saksalainen sanomalehti Süddeutsche Zeitung väitti aiemmin, ettei Saksan hallitus aio allekirjoittaa sopimusta, jos sen investointisuojalauseke pysyy ennallaan.
Toronto Star -lehden mukaan investointisuojamekanismi eli sijoittaja-valtio-riitojenratkaisumenettely (ISDS) muistuttaa pitkälti NAFTAn vastaavaa. Se sallisi monikansallisten yhtiöiden haastaa hallituksia mielivaltaisesti oikeuteen liiketoimintansa haittaamisen varjolla. Kanada solmi NAFTAn vuonna 1994 Meksikon ja Yhdysvaltain kanssa.
Salaamisineen CETA:n valmistelu muistuttaa pitkälti TTIP-sopimuksen valmisteluprosessia.
Vuodon perusteella ISDS on keskeinen osa myös CETA-sopimusta. Kansainvälisen oikeuden tuntija Martti Koskenniemi kertoi keväällä, että investointikiistoja kansainvälisesti ratkovassa ICSID:ssä yli puolesta tapauksista päättää 15 välimiestä, ”bisnesluokassa lentävää kosmopoliittia”, joilla on yhteyksiä suuryrityksiin.
– Suomessa on perustuslakivaliokunta ja tuomioistuimet, mutta TTIP perustaisi eräänlaisen perustuslakituomioistuimen, paitsi että se olisi yksityistetty ja toimisi ulkopuolellamme. Eikä sen toimintaan olisi mitään sanottavaa, Koskenniemi sanoi Kansan Uutisissa 6.4.
Silloin lupaus, että kauppasopimuksesta huolimatta maassa noudatetaan maan lakeja, on yhtä tyhjän kanssa. Koskenniemen mukaan sanktioiden pelossa maat myös alkavat muuttaa lakejaan ylikansallisille yrityksille suotuisaksi. Vaateiden pelko näkyy jo maiden lainsäädännöissä.
Kansalaiskuulemiset pelkkiä pr-temppuja
Sopimuksesta on neuvoteltu vuodesta 2009 lähtien. Käytännössä se vastaa pitkälti EU:n ja USA:n välistä TTIP-kauppasopimusta koskien muun muassa palveluita, tekijänoikeuksia ja julkisia hankintoja – ja enemmänkin.
– Se sallii yhtiöille saman oikeudellisen statuksen kuin itsenäisille valtioille, kirjoittaa Mark Bergfeld RT Newsissä (19.8.).
– Näin ollen CETA ei suinkaan ole TTIP:n pikkuveli, vaan piirustukset sille.
CETA on tarkoitus ratifioida 25. syyskuuta. Julkiselle kuulemiselle ei ole varattu aikaa, vaikkei sekään olisi Bergfeldin mukaan mikään ihmelääke.
– Yli 150 000 muutosehdotusta TTIP-konsultaatiossa olisi saattanut ylikuormittaa Brysselin byrokraatit, mutta ei olisi keikuttanut venettä. Ne eivät ole muuta kuin PR-temppuja, joilla rauhoitellaan pilkunviilaajia, hyväntahtoisia teknokraatteja ja vaikutusvallattomia paikallispoliitikkoja.
Bergfeld uskoo Saksan odottavan sitä, että se pääsee itse hyötymään ISDS-mekanismista, joka on toistaiseksi tuonut sille enemmän harmia. Kärsijöiksi saksalaiset veronmaksajat joutuivat esimerkiksi, kun Vattenfall teki miljardiluokan kanteen Saksan hallitusta vastaan tämän päätöksestä lopettaa ydinvoiman käyttö.
Hallitukset eivät tiedä, mistä päättävät
Le Monde Diplomatique & Novaja Gazetassa (3/2014) kirjoitettiin, etteivät maiden hallitukset ole viiteen vuoteen, eli koko neuvotteluaikana, saaneet nähdä varsinaisia sopimustekstejä. Virallisten neuvotteluasiakirjojen sijaan asiasta päättäville tahoille on näytetty pelkkiä tiivistelmiä.
Salaamisineen CETA:n valmistelu muistuttaa pitkälti TTIP-sopimuksen valmisteluprosessia, jonka sopimustekstejä eivät ole päässeet näkemään edes europarlamentaarikot. Ainakin jälkimmäisen valmistelussa on kuultu laajalti kansainvälisten yritysten edustajia, mutta ei juurikaan kansalaisjärjestöjä, tutkijoita tai ay-puolta.
CETA:sta vuodettu materiaali osoittaa, että sen myötä esimerkiksi vesivarat olisivat yksityistettävissä – lopullisesti. Jos jonkin maan hallitus kerran päättäisi avata veden kilpailulle tai yhtiölle oikeuden pohjaveteen tietyllä alueella, ei sitä voisi enää palauttaa julkiseksi. Sijoittajansuoja sanktioisi tällaiset päätökset.
– CETA on osoittanut monet vastustajien pelot todeksi. Vesi ei todellakaan olisi suojassa CETA:ssa, sanoi Council of Canadians -järjestön pääjohtaja Garry Neil The Tyee -lehdessä.
– Tämä ei ole sellainen sopimus, jossa kuluttajilla on jotain voitettavaa. Kysymys on tehokkaasta oikeuksien luovutuksesta yrityksille.
Hän oli huolissaan myös sopimuksen ulottumisesta lääkepatentteihin, jotka tulevat todella kalliiksi ennestään kuormitetulle terveydenhuoltojärjestelmälle. Journalisti Andrea Rexer kirjoittaa samassa artikkelissa (14.8.), että sopimus tekisi myös lähituotannon ja -palveluiden suosimisen mahdottomaksi, sillä se katsottaisiin syrjinnäksi.