Lähiruoasta on tullut viime vuosina aiempaa vahvempi ilmiö, mikä näkyy kuluttajille konkreettisesti erilaisten lähiruokamyymälöiden ja ruokapiirien yleistymisenä sekä erityyppisinä lähiruokatukku- ja logistiikkakokeiluina, tiedottaa Itä-Suomen yliopisto.
Tuoreen väitöstutkimuksen perusteella tähän ovat osaltaan vaikuttaneet erilaiset lähiruoan kanssa tekemisissä olevat organisaatiot omalla kehittämistyöllään. Lähiruoan aseman laaja-alainen vahvistaminen ei ole kuitenkaan helppoa.
Yhteiskuntatieteiden maisteri Katja Hyvösen tutkimuksen perusteella yhtenä haasteena on, että lähiruokaa edistävät tyypillisesti organisaatiot, joiden edellytykset vaikuttavan muutoksen luomiseen ovat heikot. Lähiruoan paremmuudesta ei myöskään ole selkeää näyttöä, jolloin merkittäviä ja kustannuksiltaan raskaita siirtymiä lähiruoan suuntaan ei olla valmiita tekemään.
Lähiruokaa edistetään erilaisilla tavoilla
Hyvönen tarkasteli tutkimuksessaan lähiruoan vahvistamiseksi tehtyä kehittämistyötä ja sen muotoutumista Suomessa. Tutkimuksessa haastateltiin lähiruokaa edistävien, taustoiltaan erilaisten organisaatioiden edustajia.
Tutkimus osoitti, että organisaatiot hyödyntävät kehittämistyönsä suunnittelussa uutta tutkimustietoa, kehittämistyöstä saamiaan kokemuksia ja muiden organisaatioiden kokemuksia.
Valitusta kehittämistyön suunnasta voidaan myös luopua, ellei se esimerkiksi uuden tutkimustiedon valossa ole perusteltua, työ ei tuota toivottua tulosta tai lähiruoan edistäminen osoittautuu liian haasteelliseksi suhteessa organisaation voimavaroihin.
Hyvönen havaitsi tutkimuksessaan, että lähiruoan asemaa edistetään hyvin erilaisilla tavoilla. Osa tutkitusta organisaatioista pyrki muovaamaan vallitsevaa elintarvikejärjestelmää vain hieman, kun taas osa pyrki rakentamaan vahvasti erottautuvia ruoan tuotannon ja kulutuksen muotoja, kuten ruokapiirejä.
Hyvösen mukaan kehittämistyössä onkin usein kyse erilaisilla tavoilla hahmottuvien elintarvikejärjestelmien kehittämisestä. Yksi esimerkki tästä ovat pyrkimykset saada pienten paikallisten elintarvikeyritysten tuotteita tavanomaisten vähittäiskauppojen tai ammattikeittiöiden valikoimiin.
Paikallisuus ei ole itsearvoinen tavoite
Lähiruokaa perustellaan yleisesti tuottajille, maaseudulle, ympäristölle ja ravinnonlaadulle koituvilla hyödyillä. Lähiruokaan liitetään lisäksi ajatuksia ruoan korkeasta laadusta, tuottajan ja kuluttajan välisestä luottamuksesta sekä ruoan alkuperän jäljitettävyydestä.
Tutkitut organisaatiot eivät kuitenkaan kehittämistyössään olettaneet, että paikallisuuden vahvistaminen ja tavanomaisten rakenteiden ulkopuolella toimiminen ole arvo itsessään. Esimerkiksi ympäristöjärjestöt korostavat ekologisesti järkevää paikallisuutta.
YTM Katja Hyvösen yhteiskuntamaantieteen alan väitöskirja Ruokaa paikallistamassa. Kehittämistyön tausta, tavoitteet ja muotoutuminen. tarkastetaan 1. elokuuta Itä-Suomen yliopistossa.