VATT:n ylijohtajan Juhana Vartiaisen mukaan on ilmeistä, että työllisyyttä rajoittavat tarjontatekijät eli ihmisten halu tehdä työtä, kun tarjolla on myös tulonsiirtoja.
Hän kirjoittaa uusimmassa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessävapaa-ajan menettämisen uhkan saavan osan työttömistä hakemaan hanakammin työtä ja myös palkansaajat pysymään työssä.
”Aktivointitoimet toimivat, koska ihmiset yrittävät välttää niitä.”
Kouluttamaton ei kelpaa
”Toisin kuin Vartiainen antaa ymmärtää vapaa-ajan valitseminen ei selitä pitkäaikaistyöttömyyttä. Kyse on pikemminkin rajusta työn kysynnän muutoksesta”, Vartiaiselle vastaa Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo Yhteiskuntapolitiikka-lehden blogissa.
Hiilamon mukaan työn kysynnässä tapahtunut muutos on ollut raju. Ennen 1990-luvun alun lamaa töitä löytyi myös niille, joilla ei ollut perusasteen jälkeistä tutkintoa. Kaksi kolmesta kouluttamattomasta oli töissä. Vuonna 2012 työllisyysaste ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa -ryhmässä oli naisilla enää 43,2 prosenttia ja miehillä 48,9 prosenttia. Toisin sanoen yli puolet kouluttamattomista työikäisistä on joko työttöminä tai työmarkkinoiden ulkopuolella.
Työn kannustaa aiempaa enemmän
Hiilamo huomauttaa perusturvan samalla heikentyneen rajusti suhteessa alimpiin palkkoihin. Työ siis kannustaa pitkäaikaistyöttömiä selvästi aikaisempaa enemmän.
”Vartiaisen tarjontateorian mukaan työllisyysasteen olisi pitänyt nousta, mutta päinvastoin se on pudonnut dramaattisesti.”
Yleisen koulutustason kohoamisen vuoksi kouluttamattomia on nyt huomattavasti vähemmän kuin ennen, mutta edelleen vuonna 2012 noin viidennes työvoimasta oli ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa.
Pakkoaktivointi on rankaisemista
”Tässä ryhmässä kannustaminen – patistava sosiaaliturva ja pakkoaktivointi – on tosiasiassa vain rankaisemista, koska vaihtoehtoa – palkattua työtä – ei ole tarjolla”, Hiilamo kirjoittaa.
Hänen mukaansa Vartiaisen lääkkeet olisivat kohtalokkaat:
”Pienituloisten miesten kuolleisuus on jo valmiiksi erittäin korkea – ja heikentynyt suhteessa muihin miehiin. Toisin kuin Vartiainen esittää nämä ihmiset eivät kaipaa yhteiskunnan taholta enää yhtään lisää epämukavuutta.”