Asbjörn Wahl johtaa Norjassa kampanjaa hyvinvointivaltion puolustamiseksi. Hän on tutkinut aihetta paljon ja kirjoittanut siitä kirjan. Nykytilannetta hän ei parhaalla tahdollakaan kykene näkemään kovin valoisana:
– On meneillään hyvinvointivaltion joukkomurha. Hyvinvointivaltio ei ole pelkästään kaatumassa, vaan se on jo kaatunut niissä Euroopan maissa, joihin kriisi on kovimmin iskenyt. Pahin tilanne on tietysti Kreikassa, mutta valtavia leikkauksia on tehty myös Irlannissa, Portugalissa ja Italiassa, ja vyönkiristyspolitiikkaa harjoitetaan kaikkialla.
Wahl sanoo, että hyvinvointivaltiota revitään vähitellen kappaleiksi. Vyönkiristyspolitiikka on tehokasta varallisuuden uudelleen jakamista.
– Meneillään on julkisen sektorin alasajo, massiivisia hyökkäyksiä eläkkeitä ja sosiaaliturvaa vastaan ja kriisimaissa troikan (EU:n komissio, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF) painostamana julkisen omaisuuden pakkoyksityistäminen.
Tämä ei Wahlin mukaan kuitenkaan tarkoita sitä, että jouduttaisiin takaisin hyvinvointivaltiota edeltäneeseen tilanteeseen. Terveys-, koulutus- ja sosiaalipalvelut eivät häviä, sillä yhteiskunta ja työnantajat tarvitsevat koulutettuja työntekijöitä.
– Ongelma on se, että ne kasvavassa määrin yksityistetään ja alistetaan markkinoille. Niiden käytöstä täytyy maksaa enemmän. Varakkaat voivat käyttää parempia palveluja, ja muiden on käytettävä heikkolaatuisempia julkisia palveluja.
Miten tässä näin kävi?
Milloin tapahtui muutos, jolloin hyvinvointivaltion nousu alkoi taittua sen tuhoksi?
Wahl sanoo, että muutoksen siemenet kylvettiin jo 1970-luvulla.
– Toisen maailmansodan jälkeen oli pitkä kausi, jolloin talouskasvu oli vakaata. Oli erityiset historialliset suhteet, voimatasapaino, jossa ay-liikkeellä oli vaikutusvaltaa.
– Suuri osa ay- ja työväenliikkeestä ajatteli, että samanlainen kehitys jatkuu ja jatkuu. Monet näkivät tämän reformistisena tienä sosialismiin, niin että talous kasvaa poliittisen kontrollin ja sääntelyn valvomana.
– Mutta sitten heitä kohtasi yllätys, kun talouskriisi tuli takaisin. Taloutta ei siis ollutkaan saatu tarpeeksi kontrolliin.
Kriisi antoi Wahlin mukaan työnantajille mahdollisuuden käydä offensiiviin. Samoihin aikoihin uusliberalistit kehittivät ideologian, jota tarvittiin hyökkäyksen jatkamiseen. Margaret Thatcher, Ronald Reagan ja muut alkoivat purkaa talouden sääntelyä ja päästä eroon pääomien kontrolloimisesta.
Wahl toteaa, että koko maailmassa nähtiin valtava varallisuuden uusjako työltä pääomalle vuosien 1975 ja 2006 välillä, ja tämä jatkuu edelleen. Palkkojen osuus kansantulosta pienenee jatkuvasti.
EU heijastaa voimasuhteitaan
Mikä on ollut EU:n rooli kehityksessä?
Wahl sanoo, että suuri osa EU:n instituutioista ja sopimuksista on luotu tällä samalla aikakaudella.
– EU on enemmän tai vähemmän rakennettu uusliberalismin aikakaudella ja se heijastaa tätä kehitystä. Ei voi siis sanoa, että EU itsessään on paha, vaan se heijastaa sitä voimatasapainoa, joka oli sen kehittyessä ja joka Euroopassa on tänään. Tämän vuoksi EU:sta on tullut niin vahvasti uusliberalistinen.
– Euroopassa on meneillään sota työläisiä vastaan, sanoo Wahl, joka toimii Norjan kunta-alan työntekijöiden liiton neuvonantajana, Kansainvälisen kuljetusalan työntekijöiden liiton (RTW) yhden jaoston varapuheenjohtajana sekä ay-väen epävirallisen Forum Social Europen koordinaatioryhmässä.
Sodalla Wahl tarkoittaa säästöpolitiikkaa, työmarkkinoiden sääntelyn purkamista sekä työehtoihin, sosiaalisiin oikeuksiin, palkkoihin ja eläkkeisiin kohdistuvia hyökkäyksiä. Hän sanoo, että työehtosopimukset on jo pantu sivuun suunnilleen kymmenessä Euroopan maassa, joiden joukossa on Länsi-Euroopankin maita.
– Vyönkiristystä ei mielestäni harjoitetakaan talouskasvun tai työpaikkojen luomiseksi, vaan ennen kaikkea ay-liikkeen tuhoamiseksi. On käynnissä shokkihoito, joka on saavuttamassa tavoitteensa.
Uusliberalismin sementointi
EU:ssa on hyvin vaikea muuttaa instituutioita, huomauttaa Wahl. Kun valtiot suojaavat perustuslakejaan määräenemmistöillä, EU:ssa tarvitaan sata prosenttia, kaikki 28 jäsenvaltiota perussopimusten muuttamiseen.
– Tämä sementoi uusliberalismin Euroopan taloudelliseksi malliksi.
– EU:ssa viime vuosina tehtyjen institutionaalisten muutosten tuloksena on yhä autoritaarisempi unioni. Samalla jako ydinmaiden ja periferian välillä on syventynyt. Jotkut kollegat Itä- ja Etelä-Euroopasta sanovat jopa, että ydinmaat ovat kolonisoineet heidät.
Mutta Wahlin mukaan myös ay-liikkeessä itsessään on sisäisiä ideologisia ja poliittisia esteitä muutokselle. Yksi niistä on sosiaalisen kumppanuuden ja sosiaalisen dialogin perintö.
– Miksi ay-liike pitää kiinni sosiaalisesta dialogista, kun työnantajat ovat siitä vetäytyneet? Ainoa tulos on turhautuneet ay-toimitsijat: nytkään ei saavutettu mitään.
EU:n komission ja työnantajien puhe sosiaalisesta kumppanuudesta on Wahlin mielestä vain tyhjiä sanoja ay-liikkeen vaimentamiseksi ja sen tuen saamiseksi.
Torstaina 17.4. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä Asbjörn Wahl puhuu myös EU:n ja USA:n vapaakauppasopimuksesta.
Osta pääsiäisen muhkea näköislehti Lehtiluukusta.