Suomalaiset olivat ihmiskaupan uhreja keskiajalla, kertoo professori Jukka Korpelan tutkimus, joka julkaistiin maailman johtavan Venäjän historian julkaisun tämän vuoden ensimmäisessä numerossa Russian Historyn. Julkaisuun hyväksytään vuosittain vain neljä vertaisarvioitua niin sanottua General article’a.
Itä-Euroopassa käydyn orjakaupan reitit ulottuivat keskiajalla ja uuden ajan alussa aina Kaspianmerelle ja Keski-Aasiaan saakka.
Korpelan tutkimus antaa viitteitä siitä, että nykyisen Suomen ja Venäjän Karjalan alueille sekä Baltiaan ulottuneilla ryöstöretkillä siepattuja ihmisiä päätyi kaupattavaksi näille kaukaisille kauppareiteille. Erityisesti vaaleat tytöt ja pojat olivat haluttua, eksoottista kauppatavaraa, jonka kuljettaminen kaukaisille markkina-alueille oli kannattavaa.
Krimin suuret orjamarkkinat
Korpelan mukaan pohjoisesta etelän orjamarkkinoille vietyjen ihmisten määrä ei ollut suuri. Tutkimuksen perusteella Kaspianmeren alueelle ja Keski-Aasiaan päätyi lopulta Volgan ja Krimin alueen orjamarkkinoiden kautta keskiajalla ja uuden ajan alussa korkeintaan muutamia satoja ihmisiä niistä tuhansista, joita pohjoisessa kaapattiin.
Krimin ja Volgan orjakauppa oli suurta, sillä vuosittain kaupattiin kymmeniätuhansia ihmisiä. Pohjoiseen ulottuneen kaupankäynnin verkoston olemassa olo Korpelan mukaan osoittaa, kuinka myös alkeellisissa olosuhteissa pystyttiin välittämään tietoa siitä, että kaukaisilla markkina-alueilla oli kysyntää vaaleille tytöille ja pojille. Orjakaupan verkostoihin kuului ryöstöretkiä tehneitä miehiä, kauppiaita sekä johtavaan luokkaan kuuluneita asiakkaita.
Sotapäälliköt ja ruhtinaat ryöstöretkillä
Ryöstöretkiä pohjoiseen tehtiin erityisesti Novgorodista, mistä oli yhteydet Krimille ja sitä kautta Kaspianmeren sekä Keski-Aasian orjamarkkinoille. Ryöstöretkiä tekivät niin yksittäiset sotapäälliköt kuin ruhtinaiden joukot, ja ne ulottuivat aina Pohjanlahden rannikkoseuduille ja Lappiin saakka.
Tutkimuksen lähdemateriaalina on käytetty kronikoita ja matkakertomuksia sekä erilaisia hallinnollisia dokumentteja kuten vero- ja maarekisteriä sekä diplomaattien raportteja.
Orjakauppa itäisessä Euroopassa hiipui vähitellen, kun keskusvalta lujitti otettaan Itä-Euroopan alueella. Myös kristinuskon leviäminen vähensi orjakauppaa keskiajan kuluessa. Euroopan sisäinen orjakauppa hävisi jo keskiajan alkupuolella, mutta niillä Euroopan alueilla, jotka rajoittuivat islamilaisiin maihin, orjakauppa jatkui aina uuden ajan alkupuolelle saakka.