Maailman yhteenlasketut sotilasmenot olivat vuonna 2013 noin 1 750 miljardia dollaria, kertoo Tukholman rauhantutkimusinstituutti SIPRI maanantaina julkistetussa raportissaan.
Valtava summa kertyi toista vuotta jatkuneesta sotilasmenojen laskusta huolimatta. Esimerkiksi maailman eniten sotilaalliseen toimintaan varoja käyttävän Yhdysvaltojen budjetti laski huomattavasti, mikä johtui osittain maan vähentyneestä toiminnasta Irakissa ja Afganistanissa.
Taantuma ja leikkaukset vaikuttivat erityisesti Euroopan valtioiden sotilasmenojen vähenemiseen. Yli 10 prosentin laskun sotilasmenoissa verrattuna vuoteen 2008 ovat nyt kokeneet Itävalta, Belgia, Kreikka, Irlanti, Italia, Alankomaat, Espanja ja Iso-Britannia, sekä kaikki Keski-Euroopan maat Puolaa lukuunottamatta.
Algeriassa uusi ennätys
Muualla sotilasmenot kasvoivat. Erityisesti menot kasvoivat Itä-Euroopassa, mukaan luettuna Venäjä ja Ukraina sekä Saharan etelä- että pohjoispuolisessa Afrikassa. Afrikan maista Algeria ylitti ensimmäistä kertaa 10 miljardin dollarin rajan sotilasmenoissa.
Aasiassa sotilasmenojen kärjessä oli Kiina.
Etelä-Amerikan sotilasmenojen kasvu oli aiempaa pienempää, koska maanosan sotilasmenojen kärjessä keikkuvan Brasilian menojen kasvu oli aiempaa vähäisempää. Osa muista mantereen maista kuitenkin kasvatti menojaan huomattavasti.
Rahalle parempaakin käyttöä
Maanantaina vietetään neljättä Kansainvälistä sotilasmenojen vastaista toimintapäivää. Siihen osallistuvat järjestöt nostavat keskusteluun sen, mitä muuta valtavilla aseisiin ja armeijoihin käytettävillä varoilla tehdä.
Suomessa rauhanjärjestöt Rauhanliitto, Sadankomitea ja Aseistakieltäytyjäliitto osallistuvat toimintapäivään järjestämällä suomalaista asekauppaa käsittelevän tilaisuuden. Järjestöt toteavat, että länsimaiden laskusuunta sotilasmenoissa on oikea ja saisi jatkua samanlaisena talouskriisistä riippumatta.
Samalla järjestöt muistuttavat, että toisin käytettynä pieni osakin maailman sotilasmenoihin käytetystä rahasta auttaisi pitkälle todellisten maailmanlaajuisten ongelmien – esimerkiksi sosiaalisen eriarvoisuuden, köyhyyden ja ilmastonmuutoksen – ratkaisemisessa.