Kun valtion menoja leikataan, leikataan monesti myös työllisyydestä.
– On melko väistämätöntä, että finanssipolitiikan kiristäminen heikentää lyhyellä aikavälillä työllisyyttä, vahvistaa taloustieteen professori Sixten Korkman Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta.
Hallitus päätti maaliskuun lopun kehysriihessään sopeuttaa valtiontaloutta seuraavien neljän vuoden aikana 2,3 miljardilla eurolla. Jo aiemmin oli päätetty 5,5 miljardin euron säästöistä ja veronkorotuksista.
Velkaantuminen pidetään väkisin 60 prosentin alapuolella, jopa työllisyyden kustannuksella.
Korkman ei halua arvioida sopeutustoimien työllisyysvaikutusten suuruutta. Koko talouden kannalta hän luonnehtii tehtyjä päätöksiä marginaalisiksi.
Neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen työ-ja elinkeinoministeriöstä uskaltautuu sen sijaan esittämään karkean arvion: kehysriihen päätösten työllisyyttä heikentävä vaikutus on hänen mukaansa noin 0,5 prosenttia tai mahdollisesti hiukan enemmän.
– Menoleikkaukset supistavat ostovoimaa, ja osa niistä kohdistuu suoraan työllistävään toimintaan. 800 miljoonan menoleikkaukset ovat 0,4 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta työllisyyden kannalta vaikutus on jonkin verran suurempi ja veronkorotuksista tulee lisää ostovoiman heikennystä. Päätöksessä on kuitenkin myös toiseen suuntaan vaikuttavia lisäyksiä, esimerkiksi vuokra-asuntorakentamiseen panostaminen. Ilman niitä puhuttaisiin prosentista, Tiainen haarukoi.
Ostovoima pienenee, kun leikkaukset kohdistuvat muun muassa lapsilisiin, työttömien, eläkeläisten ja opiskelijoiden indeksikorotuksiin ja lääkkeiden Kela-korvauksiin. Työllistäviin hankkeisiin kohdistuu esimerkiksi tienpidon rahoituksen heikennys.
Velanhoito vai työllisyys etusijalle?
Korkman pitää sopeutustoimia kaikesta huolimatta tarpeellisina valtion velkaantumisen taittamiseksi.
– Jo muutaman vuoden tähtäimellä voi olla niin, että velkakierteen katkaiseminen tukemalla luottamusta ja matalia korkoja sallii nopeamman talouskasvun ja paremman työllisyyskehityksen. Toki paljon riippuu menoleikkauksen kohdentamisesta, Korkman arvioi.
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n pääekonomisti Ralf Sund puolestaan muistuttaa, että Suomen valtion velkamäärä, joka kolkuttelee 60 prosenttia bruttokansantuotteesta, on kansainvälisesti katsoen vähäinen eikä muodosta akuuttia ongelmaa.
– Saksalla, joka on Euroopan talousveturi, velkaantumisaste on 90 prosenttia, Sund vertaa.
Suomen tilannetta tosin heikentää väestön ikääntyminen.
– Ikärakenteemme on kustannusmielessä Euroopan julmin. Sekin on huomioitava. Mutta velkaantumisen osalta neuroosi on ollut aivan liioiteltua koko nykyisen hallituskauden ajan. Vähän vapaammin olisi voinut hengittää ja antaa enemmän tilaa työllisyydelle.
Pienempi sopeutus turvallisempi
Sekä Sund että Tiainen korostavat, että taloustilanne on juuri nyt erityisen herkässä vaiheessa: kasvu saattaa alkaa ja työllisyys lähteä kohenemaan – tai sitten ei. Siksi sopeutustoimissa tulisi olla varovainen.
– Sopeuttamisen määrä, joka ensi vuoden osalta on 1,6 miljardia euroa, meni liian suureksi ja se synnyttää vakavan uhan työllisyydelle. Sekä professorityöryhmän että STTK:n ekonomiporukan arvio on, että miljardi olisi ollut huomattavasti turvallisempi taso toimia, Sund sanoo.
Professorityöryhmällä hän tarkoittaa Sixten Korkmania, Bengt Holmströmiä ja Matti Pohjolaa, jotka luovuttivat hiljattain valtioneuvostolle tilannekatsauksen Suomen talouskriisin luonne ja kasvun edellytykset. Työryhmä suositteli sopeutustoimia, mutta usealle vuodelle jaksotettuina.
Jos on kiikun kaakun, kääntyvätkö suhdanteet ylös- vai alaspäin, juuri leikkaukset voivat pahimmassa tapauksessa johtaa koko taloutta kaltevaa pintaa alaspäin, pelkää Tiainen.
– Siksi pidättyvyys leikkauksissa vuoden 2015 osalta on perusteltua. Velka-asiat pitäisi hoitaa korkeasuhdannetilanteessa.
Omaisuutta myydään velanmaksuun
Kehysriihessä päätettiin myös myydä valtion omaisuutta 1,9 miljardilla eurolla. Tästä summasta 1,3 miljardia käytetään velkojen maksuun ja 600 miljoonaa kasvua edistäviin panostuksiin, kuten osaamis- ja innovaatioinvestointeihin, liikennehankkeisiin ja pääkaupunkiseudun asuntorakentamisen avustuksiin. Sundin mukaan kasvupakettiin olisi pitänyt sijoittaa huomattavasti enemmän ja velanmaksuun vähemmän.
– Valtionlainojemme korko on historiallisen alhainen, ja (luottoluokitusyhtiö) Fitch vahvisti juuri Suomen kolmen A:n luottoluokituksen ja kehui Suomea maasta taivaaseen, Sund muistuttaa.
Silti pelkona on ollut, että luottoluokittajat rankaisevat Suomea, jos 60 prosentin velkaantumisraja särkyy.
– Siksi pidetään väkisin velkaantuminen sen alapuolella, jopa työllisyyden kustannuksella. Siinä ei ole talouspoliittista järkeä, Sund toteaa.
Myös Korkman arvioi, että päätettyä suurempi kasvupaketti auttaisi työttömyyden alentamisessa. Tärkeitä hankkeita olisivat esimerkiksi rakennusten korjaaminen tai vuokra-asuntojen tuotannon nopeuttaminen.
Pitkäaikaistyöttömyys kärjistyi
Tiainen painottaa työllisyyspanostusten kohdentamista erityisesti pitkäaikaistyöttömyyteen. Kun elvytysmahdollisuudet ovat rajallisia, tähän keskittyminen olisi hänen mukaansa olennaista sekä oikeudenmukaisuussyistä että tulevan työllisyyskehityksen kannalta.
Työhallinnon tilastojen mukaan yli vuoden työttömänä olleita oli helmikuun lopulla noin 86 000, lähes 20 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Jos mukaan lasketaan myös toistuvaistyöttömyys, luku on jo 170 000.
Pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut joka vuosi vuodesta 2009 alkaen. Tiaisen mukaan finanssikriisin puhjetessa vuoden 2008 lopulla oli heti selvää, että näin kävisi. Niin käy sellaisissa tilanteissa aina.
– Se olisi melko kohtuullisilla rahoilla saatu silloin katkaistua, mutta sitä ei tehty. Jos sitä ei katkaista alkuunsa, se on aina vaikeampi hoitaa.
Nyt hallitus esittää työmarkkinatuen rahoituksen ja aktivointivastuun siirtämistä kunnille 300 päivää työttömänä olleiden osalta. Suunnitelman mukaan valtio vastaavasti lisäisi palkkatukirahoitusta, mutta tästä lisärahoituksesta päättäminen jäi budjettikäsittelyyn. Työvoimapolitiikan rahoituksesta taas hallitus aikoo säästää 50 miljoonaa.
Julkisella sektorilla tärkeä rooli
Palkkatukeen panostaminen olisi Tiaisen mukaan olennaista. Sitä voidaan myöntää, jos työnantaja palkkaa työntekijän, jonka työllistymistä vaikeuttaa esimerkiksi pitkä työttömyys, ammattitaidon puute, vamma tai sairaus.
– Se ei ole valtiolle kallista, koska töissä ollessaan ihmiset maksavat enemmän veroja ja palkkatuki tulee työttömyysturvan tilalle.
Tiainen korostaa myös, että pyrkimykset lisätä työvoiman tarjontaa pienentämällä työttömien etuuksia ja lisäämällä sanktioita vain syventävät työttömien ongelmia. Töihin patistelu ei auta, kun töitä ei ole.
Oikeiston ja elinkeinoelämän piirissä julkisen sektorin leikkauksia perustellaan toisinaan myös sillä, että yksityiselle sektorille on saatava lisää työvoimaa tarjolle. Sund luonnehtii perustelua naurettavaksi tilanteessa, jossa työttömien armeijat ovat kasvaneet hurjaa vauhtia.
– Sellaiset argumentit eivät ole taloudellisia vaan ideologisia.
Julkinen sektori on Sundin mukaan tärkeä työllistäjä taantumassa. Erityisen olennaista on korjausvelan ehkäisy, kuten homekoulujen ja infrastruktuurin kunnostukset, jotka ovat hyvin työllistäviä hankkeita.
–Ne tulevat kuitenkin korkojen kanssa maksuun myöhemmin, Sund painottaa.