Kolme neljästä lääke- ja huumeaineiden väärinkäytön vuoksi hoitoon hakeutuneesta käyttää keskushermostoon kipulääkkeenä ja huumausaineena vaikuttavia opioideja. Tämä on keskeisin muutos yhdessä sekakäytön lisääntymisen kanssa.
A-klinikkasäätiön ylilääkäri Kaarlo Simojoki pitää suomalaisena erityispiirteenä THL:n huumeraportin 2012 tulosta, jonka mukaan huumepotilaista lähes 60 prosenttia käytti ainakin kolmea ongelmapäihdettä. Simojoki kertoi tutkimustuloksista tiistaina Lääkäripäivillä Helsingissä.
30-vuotias mies tyypillinen uhri
Kehitys opioidien käytössä näkyy myös kuolintilastoissa. Helsingin yliopiston oikeuskemian professori Ilkka Ojanperän mukaan reseptillä saatavat opioidikipulääkkeeet aiheuttavat Suomessa suuren osan kuolemaan johtavista myrkytyksistä. Opioidien osuus kaikista lääke- ja huumemyrkytyskuolemista oli 34 – 39 prosenttia vuosina 2010–2012.
Tyypilliseksi lääke- ja huumemyrkytyksen uhriksi Ojanperä nimeää 30-vuotiaan miehen.
Oikeustieteellisessä kuolemansyytutkimuksessa selvitettiin vuonna 2012 noin tuhat myrkytyskuolemaa. Niistä puolet lääke- ja huumemyrkytyskuolemia.
Tärkein yksittäinen lääkeaine on opioidiriippuvaisten korvaushoidossa käytettävä buprenorfiini, jota väärinkäyttöön saadaan katukaupassa. Sama aine on ollut Suomessa listan kärjessä myös tilastoitaessa tärkeintä ainelöydöstä lääke- ja huumausainekuolemissa.
Buprenorfiini ei suonensisäisestikään väärinkäytettynä aiheuta vakavia myrkytyksiä, mutta sen seuraukset ovat kohtalokkaista, jos sitä käytetään yhtä aikaa rahoittavien lääkkeiden kanssa.
Uusi haaste: moniongelmaisuus
Kaarlo Simojoen mukaan sekakäytön ohella on lisääntynyt moniongelmaisuus, esimerkiksi syrjäytyminen ja samanaikaiset mielenterveyden ongelmat. Tällaiset potilaat tarvitsevat usein erilaisia yhteiskunnan palveluja ja hoitoja, mikä on asettanut hoitojärjestelmille aivan uusia haasteita. Niitä kohdistuu niin hoitoon pääsyyn, hoitomenetelmiin kuin eri toimijoiden yhteistyöhön.
Haasteeseen ei Simojoen mukaan ole pystytty vastaamaan.
Viime vuosien tiukkataloustilanne on näyttänyt johtavan julkisissa palveluissa etenkin päihde- ja mielenterveyspotilaiden hoitovaihtoehtojen kaventumiseen, pitkäaikaisten hoitosuhteiden harvinaistumiseen ja hallintoalojen välisten raja-aitojen kasvamiseen. Tällöin tämä potilasryhmä tippuu helposti palvelujen ulkopuolelle.
Syytä järjestelmässä itsessään
Simojoki nimeää yhdeksi todelliseksi riskitekijäksi tulevaisuudessa sen, että yhä enemmän tapahtuu sitä, että lääkkeiden sekakäyttöön ajaudutaan hoitoyritysten kautta. Näin on itse järjestelmä luomassa päihde- ja huumekroonikkoja.
Ilkka Ojanperä muistuttaa, että kaikki tärkeät Suomessa väärinkäytetyt opioidikipulääkkeet ovat lääketehtaiden valmisteita. Buprenorfiini tulee huumekäyttöön pääasiassa maahan salakuljetettuna. Sen sijaan muut opioidit joutuvat väärinkäyttöön lääkemääräyksistä ja hoidosta.
Simojoki näkee kaiken kaikkiaan lääkeriippuvuuden synnyn taustalla lisääntyneen kiireen ja palvelujen pirstaloitumisen terveydenhuollossa. Kokonaisvastuuta potilaan tilanteesta ei ole kenelläkään, syntyvää ongelmaa ei havaita ajoissa, eikä käytön valvonta toimi.
Ennaltaehkäisy ykkösasiaksi
Koska riippuvuussairauden ovat kasvava uhka yksilölle, hänen lähipiirilleen ja koko yhteiskunnalle, olisi niiden ennaltaehkäisyyn ja hoitoon A-klinikkasäätiön ylilääkärin mielestä panostettava nykyistä suunnitelmallisemmin ja enemmän.
Simojoki vaatiikin nykyistä laajempaa ja avoimempaa keskustelua yhteiskunnassa tapahtuvan eriarvoistumisen vaikutuksista ja seurauksista. Lisääntyvä moniongelmaisuus on haaste hoito- ja tukijärjestelmille.