Pörssikurssit ovat nousseet keskuspankkien tyhjästä luomalla bittirahalla uusiin ennätyslukemiin.
EU:n komissio haluaa kriisin hoitoon ”lisää Eurooppaa” eli lisää liittovaltiota.
Pankkiunionissa yhteisvastuu
Komissio haluaa lisätä EU:n liittovaltioitumista ja ehdottaa siinä tarkoituksessa jäsenmaille pankkiunionia ja yhteisvastuuta toinen toistensa veloista.
Pankkiunionin työstämisessä on kolme vaihetta: Ensiksi koko euroalueen kattava isojen pankkien valvonta siirrettiin Euroopan keskuspankin (EKP) alaisuuteen. EKP toimeenpanee paraikaa niin sanottuja stressitestejä, joiden tuloksia monet pankit odottavat kauhulla. Nyt nähdään, uskaltaako EKP kertoa eurokansalaisille totuuden pankkien tilasta: niiden taseissa on liian paljon virtuaalista höttörahaa.
Toisessa vaiheessa muiden maiden konkurssipankkien pelastamiseen ulotetaan yhteisvastuu: niiden velat maksetaan porukalla. Ne neuvottelut ovat käynnissä.
Kolmannessa vaiheessa toteutuu yhteisvastuu muiden maiden konkurssipankkien tallettajien säästöjen korvauksista.
Pankkimafia rulettaa
Noin kymmenen maailmanlaajuisen pankin mafia on maailman vaarallisin rikollisjärjestö. Kartellisoituneille suurpankeille on määrätty tuhansien miljoonien dollareiden/eurojen suuruisia sakkoja ja vahingonkorvauksia niiden rikoksista.
Pankit kiertävät veroja. Ne manipuloivat korkoja ja raaka-aineiden sekä energian hintoja. Ne pettävät asiakkaitaan. Niiden työntekijät tekevät sisäpiirikauppoja. Ne kilpailevat voitoista asiakkaidensa kanssa. Ne pesevät likaista rahaa ja rikkovat kansainvälisiä liiketoimikieltoja. Ne markkinoivat tuotteitaan väärällä tai harhaanjohtavalla informaatiolla. Niiden myymät johdannaiset ja muut finanssituotteet ovat usein olleet – Amerikan kielellä – hevosenpaskaa.
Pahan päivän tullen tuo kaikki pannaan EU:n pankkiunionissa maksuun myös viattomille suomalaisille.
Kasvu syötiin ennakolta
Tälle vuosikymmenelle tultaessa peruuttamaton vahinko oli jo tapahtunut. Taloudellinen kasvu oli keskuspankkien löysän ja halvan rahan politiikalla syöty ennakolta 2000-luvun alkuvuosina.
Finanssikapitalismin kriisi ei ole poliitikkojen vaan rahaa rahasta tehneiden ja sitä holtittomasti lainaksi antaneiden pankkien syytä.
Kun poliitikot joutuivat vastaamaan pankkien pelastamisesta ja bankstereiden jälkien siivouksesta, he ovat olleet EU:n komission ja Euroopan keskuspankin (EKP) epäitsenäisiä marionetteja. Heidän virheensä oli, että he eivät kyseenalaistaneet sitä politiikkaa, jonka mukaan valtioiden rahoilla pelastettiin ensin pankit ja sen jälkeen tuhottiin sisäisellä pakkodevalvaatiolla ylivelkaantuneiden maiden taloudellisen kasvun ja velkojen maksun edellytykset.
Rahat eivät kierrä
Monilla ihmisillä on sellainen harhaluulo, että julkinen valta laskee liikkeelle kierrossa olevan rahan. Totta puhuen sen tekevät yksityiset pankit. Ne tekevät rahaa rahasta erilaisilla johdannais- ja muilla finanssituotteilla ja operoivat rahan tukkumarkkinoilla myymällä toinen toisilleen katteettomia finanssihyödykkeitä, -haitakkeita ja -turhakkeita.
Kun selvisi, että pankit olivat myyneet tuotteita, jotka olivat silkkoa sisältä, pankkien väliset tukkurahan markkinat jäätyivät, ja se jäädytti myös reaalitalouden lainamarkkinat. Rahaa oli, mutta sitä käytettiin suurten tuottojen toivossa keinotteluun finanssimarkkinoilla.
Systeemin kriisi ei ole ohi ennen kuin pankkien käsiin jääneet Mustat Pekat on siivottu pois niiden taseista ja ennen kuin pankkien väliset markkinat käynnistyvät uudelleen. Siihen saakka pankit ovat riippuvaisia Yhdysvaltojen ja Euroopan keskuspankkien bittirahasta.
Keskuspankkien pelastusarmeija
Ennen sitä politiikkaa, mitä keskuspankit tekivät painamalla lisää vastikkeettomia seteleitä, kutsuttiin setelirahoitukseksi. Valtion painamat paperilappuset ovat käypää rahaa vain niin kauan kuin niillä uskotaan olevan arvoa, ja niiden määrän kasvu vähentää sitä uskoa.
Tämän päivän bittirahan syntymekanismi on sama kuin paperirahalla: sama summa lisätään keskuspankin taseen kummallekin puolelle, varoihin ja velkoihin. Kun se tehdään tietokoneilla, bittirahan tuottamiseen ei tarvita setelipainoja.
Yhdysvalloissa keskuspankki Fed lainaa joka kuukausi osan tyhjästä luomastaan 65 miljardin dollarin bittirahaerästä liittovaltion budjettivajeiden rahoitukseen ja myy toisen osan halparahana pankeille käytettäväksi finanssikeinottelun rahoitukseksi. Euroopan keskuspankki on tuottanut koko potin, biljoona euroa, yhdellä kerralla ja lainannut sen kaiken tyhjästä luomansa halparahan pankeille, jotka myyvät sitä edelleen kalliilla eritoten ylivelkaannuttamiensa maiden budjettivajeiden katteeksi.
Draghin doktriini
Lähenee aika, jolloin näin ei voida enää jatkaa, ja testattavaksi tulee se, mitä EKP:n pääjohtaja, entinen rosvopankki Goldman Sachsin mies Mario Draghi tarkoitti sanoessaan, että ”EKP on valmis tekemään kaiken, mitä tarvitaan euron säilyttämiseksi. Pyydän uskomaan, että se riittää.”
Näillä yksinkertaisilla sanoilla – ja bittirahoituksella – markkinat on rauhoitettu uskomaan, että jollakin on sellainen ratkaisu velkaongelmaan, että pankkien ei tarvitse siivota taseistaan virtuaalista höttörahaa.
Sen uskon varassa ne ovat inflatoineet pörssikurssit, ottaneet vanhaan malliin ylisuuria riskejä ja puhaltaneet uusia finanssituotteita lomalla uutta kuplaa, jonka kasvu on taas jäänyt piiloon medialta ja taloustieteilijöiltä niin että kuplan puhkeaminen yllättää ne taas niin kuin aina ennenkin.
Uuden vuoden agendaa
Kuriin ja pakkoihin perustuva sisäisen devalvaation politiikka tekee mahdottomaksi ylivelkaantuneille emumaille maksaa velkojaan.
Maailmassa rahan hinta eli korot ovat keskuspankkien bittirahoituspolitiikan seurauksena luonnottoman alhaalla. Lainanotto on kannattavaa, mutta säästäminen ei ole.
Inflaatiota, jota ei ole, torjutaan deflaatiolla, joka on kasvun myrkkyä. Pääomamarkkinoiden inflaatiota on, ja se on nostanut pörssikurssit taivaisiin.
Ei pidä kysyä, puhkeaako kupla, vaan milloin se puhkeaa.