Lupsakkailla Kuopion SAK-päivillä puhuttiin myös eläkkeistä. Viesti oli, että 1960-luvun alussa päätetty lakisääteinen ja rahastoiva eläkemallimme pelastaa paljon, mutta eläkerahojen riittävyys edellyttää, että sukupolvien välinen sopimus pitää ja että työurat ovat riittävän pitkiä.
Poliittista vääntöä käydään nyt siitä, mistä työuria pidennetään. Viisainta olisi pidentää niitä alusta ja keskeltä. Nimittäin lopun pidennys ei auta, jos samalla iso määrä nuoria syrjäytyy työelämästä tai työuran sisällä on pitkiä työttömyysjaksoja. Nallen oppilaitten lanseeraama oman onnensa seppä -ajatteluun perustuva eläkemalli kasvattaisi eläke-eroja entisestään ja on merkki eläkekapinasta.
Tuore Ylen uutinen kertoo, että naisten eläke-euro on 69–70 senttiä ja sen taustalla on 82 senttiä oleva palkkaeuro verrattuna miehiin. Miehet tekevät pari vuotta pitemmän työuran kuin naiset ja molemmat eläköityvät 60,9-vuotiaina. Hoitovapaat ja pienemmät palkat pienentävät naisten eläkkeitä. Eläke-ero olisi vielä suurempi, jos ei olisi leskeneläkettä tasaamassa naisten tuloja jopa kolmanneksella. Työssäni näen, miten pieniä eläkkeitä pitkään työttömänä olleet ja lapsiaan kotona hoitaneet naiset tulevat saamaan.
Pitäisikö huolestua? Kyllä. Suomalainen nuori mies on aivan yhtä hyvä ja pätevä hoitamaan lapsiaan kuin nainenkin. Miksi äiti kuitenkin jää hoitovapaalle, vaikka hän on nykyisin koulutetumpi kuin mies? Useimmiten kotiin jäämisen syy on siinä, että äidillä on taustalla päättynyt pätkätyösuhde. Työnantajat kokevat nuorten naisten palkkaamisen riskiksi mahdollisen äitiysloman, vanhempainloman ja hoitovapaan takia. Siksi saavutetut vapaat ovat synnyttäneet loukun nuorten naisten työmarkkina-asemaan ja se voi vaikuttaa naisten koko työuraan ja vielä eläkkeisiinkin.
Vasemmiston tavoitteena on tasata vanhempien vastuuta lastensa hoidosta, toiveena on 6+6+6-malli. Sitä ei onnistuttu saamaan syksyn neuvotteluissa, sillä harvoin päästään suoraan maaliin. Esitetty molemmille vanhemmille jaettu kotihoidontukiratkaisu on kuitenkin parempi tasa-arvon kannalta kuin nykymalli, joka lisää naisten pätkätöitä ja heikentää eläkkeitä.
Esitetty malli ei ole säästöratkaisu, koska se on kalliimpi lyhyellä tähtäimellä, koska asenteet muuttuvat hitaasti. Tavoitteena on edelleen 6+6+6-malli.
Olen ihmetellyt sitä, että aiemmin tasa-arvon puolesta puhuneet ihmiset eivät näe, että pienetkin askeleet tasa-arvoisemman työ- ja perhe-elämän puolesta kannattaa ottaa, että nuorten naisten työmarkkina-asema parantuisi ja eläke-erot kaventuisivat. Esimerkit elävästä elämästä kertovat, että pätkätöitä tekevä yksinhuoltajanainen on köyhyysloukussa. Sitä voidaan ehkäistä parhaiten sillä, että miehet ottavat enemmän vastuuta lastensa hoidosta näiden ollessa pieniä.
Kirjoittaja on oululainen vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu ja Paltamon Työtä Kaikille -kokeilun toiminnanjohtaja.