Jokaiselle maksettavaan perustuloon perustuvassa ajattelussa käännetään päälaelleen työn merkitys hyvinvoinnin ensisijaisena synnyttäjänä ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamisen perustana. Tätä mieltä on Teollisuuden ammattiliitto TEAM:n kehittämispäällikkö Hannu Siltala.
– Lähtökohdiltaan ajatus purkaa ja yksinkertaistaa nykyisen sosiaaliturvan byrokratiaviidakkoa ja parantaa heikko-osaisimpien toimeentuloa on oikea, mutta monilta osiltaan perustulo-ohjelmaa voi pitää eräänlaisena onnela-utopiana, sanoo vasemmistoliittolainen Siltala.
Hän myöntää olevansa huolestunut siitä, että omassa puolueessa ja vihreissä yhä kiivaammin ajetaan perustuloa.
Köyhyysloukkujen purkamiseksi ja työnteon kannattavaksi tekemiseksi täytyy Siltalan mielestä löytää muita keinoja.
– Ihmisten luukuttamisesta on päästävä ja jokaiselle sosiaalietuuksiin oikeutetulle on oltava niihin tosiasialliset mahdollisuudet päästä osalliseksi. Minun päähäni ei kuitenkaan mahdu ajatus, että sellaisillekin maksetaan vastikkeetonta perustuloa maailmantappiin pelkästä kansalaisuudesta, jotka eivät sitä tosiasiallisesti tarvitse.
Eriarvoistuminen jatkuisi
Siltalan mielestä perustulon suurin ongelma on, että se hyvistä ajatuksistaan huolimatta johtaa pahimmillaan sukupolvelta toiseen periytyvään eriarvoistumiseen vähän samalla tavalla kuten passivoitumiseen ja syrjäytymiseen johtava pitkäaikaistyöttömyys. Kun opitaan vuodesta toiseen elämään pienillä, juuri ja juuri toimeentulon rajoilla olevilla tuloilla, ei sieltä helposti nousta tai välitetä perheissä positiivista asennetta ammatillista opiskelua ja työntekoa kohtaan.
Ideologia, joka paistaa osin perustulon takaa, pitää Siltalan mielestä palkkatyötä alistavana sekä ihmisen henkilökohtaisia vapauksia ja luovuutta rajoittavana.
– Kuitenkin näitä vapauksia haluavien perustoimeentulon maksaisivat käytännössä toiset palkansaajat. Ajatus on pohjimmiltaan ristiriitainen: tee sinä duunia, minä voin keskittyä luovaan olemiseen.On sinisilmäistä kuvitella, että perustulo rahoitettaisiin suhteellisen pienellä huipputuloisten joukolla, joita ei kuitenkaan ole riittävästi potin maksamiseen.
Hannu Siltala päättelee, että suurimman taakan perustulojärjestelmän rahoituksesta kantaisi loppupeleissä keskituloinen palkansaaja. Yritykset ja pääomatuloilla elävät pystyvät verosuunnittelulla varmasti väistämään vastuunsa perustulon maksajina. Lisäksi markkinat pitäisivät huolen siitä, että yleinen hintataso lähtisi nousuun ja se nakertaisi perustulon ostovoiman nopeasti ja hätiin tarvittaisiin entiseen malliin lisäksi harkinnanvaraista toimeentulotukea.
Ay-liike ja sen toiminta romahtaisivat
Ammattiyhdistysliikkeen ja yleissitovien työehtosopimusten näkökulmasta perustulo on TEAM:n kehittämispäällikön mielestä riski.
– On vaara, että porvarit tarttuvat vasemmistoliiton ja vihreiden esittämään perustuloon, kun sen perään tarpeeksi kauan huudetaan. Työnantajat ja oikeisto näkevät tässä mahdollisuuden lyödä ay-liike polvilleen ja päästä irti työehtosopimuksista.
– Porvarin kannattaa maksaa perustulon hinta, kun sen tuloksena voidaan romuttaa ansiosidonnainen työttömyysturva ja lähellä ay-liikettä olevat työttömyyskassat saadaan purettua.
Järjestäytymisaste romahtaisi ja ammattiliittojen resurssit edunvalvontaan sen mukana heikkenisivät. Työnantajat käyttäisivät tilannetta hyväksi – eihän palkkoja tarvitsisi maksaa niin paljon kuin aikaisemmin, kun pohjalla olisi yhteiskunnan maksama potti. Sopimusyhteiskunta romuttuisi,kun kolmikannan yksi kulma on poistettu.
– Enää ei työnantajien tarvitsisi neuvotella ay-liikkeen ja valtiovallan kanssa eläkkeistä,sosiaalipolitiikasta, koulutusasioista eikä muustakaan. Ay-liikkeestä jäisi jäljelle pieni ja radikalisoituva barrikadeilla meteliä pitävä ja Ranskan mallinen ay-liike tai Viron mallinen passivoitunut liike, jolla ei olisi mitään käytännön merkitystä työntekijöiden etujen ajajana, maalaa Hannu Siltala.