– Meillä Suomessa yhden, suurimman naapurimaan kieltä osaa vain noin kaksi prosenttia väestöstä – ja tässähän ovat mukana jo maahanmuuttajatkin, muistuttaa Helsingin yliopiston venäjän kielen professori Arto Mustajoki.
Hän kävi valottamassa venäjän kielen opiskelua ja asemaa Tampereella Suomi–Venäjä-seuran tilaisuudessa, mutta hän on puhunut epänormaalina jatkuvasta tilanteesta viime aikoina muissakin yhteyksissä.
Emme hänen mielestään vieläkään tajua, mitä venäjän osaaminen merkitsisi ”kaikilla elämänaloilla”. Kielen kautta pääsee käsiksi naapurin mentaliteettiin, ja sen tunteminen auttaisi hoitamaan yhteisiä asioita.
– On ristiriitaa siinäkin, että Suomessa on tehty varsin paljon Venäjään liittyvää akateemista tutkimusta, mutta kielenopetus perustasolla on jämähtänyt paikoilleen.
– Miksi emme opiskele venäjää? Vieras ja outo asia tuntuu mahdottomalta oppia, tarvittaisiin enemmän esikuvia ja malleja. Kaikkien kielten oppiminen on vaikeaa, mutta yhtä kieltä opiskellut voi helpommin siirtyä uuden kielen oppimiseen, Mustajoki sanoo.
Hänen mielestään suomalaisia vaivaa myös erikoinen itselle asetettu vaatimus. Kielten oppimisessa pyritään täydellisyyteen, vaikka ei kukaan osaa täydellisesti edes omaa äidinkieltään.
Venäjän kielessä on paljon tuttua suomen kieleen, puhumattakaan länsieurooppalaisiin kieliin verrattuna. Sen vuoksi Mustajoki kehottaa heittämään ennakkoluulot nurkkaan.
Hän sanoo myös, että tarve venäjän kieleen on suurin Itä-Suomessa ja näyttää siltä, että tätä tarvetta ei Länsi-Suomessa ja Helsingissä ymmärretä.
Asetelma ruotsi vs. venäjä
Opetuksen laajentamisessa on kuitenkin mutkia ja jopa esteitä. Sen koki kahdeksan Kaakkois-Suomen kuntaa, jotka saivat opetus- ja kulttuuriministeriöltä loppuvuodesta kylmää vettä niskaansa ehdotukselleen venäjän kielen kohentamisesta.
Ehdotus koski venäjän opettamista koeluontoisesti viiden vuoden aikana 7-luokkalaisille B1-kielenä eli ruotsin sijaan.
Käytännössä asetelma tiivistyykin ruotsin ja venäjän opetuksen eriarvoisuuteen. Itä- ja Kaakkois-Suomessa haluttaisiin keventää ensin mainittua (jota alueella ei juuri kukaan puhu) ja panostaa jälkimmäiseen.
– Pointti tässä on opetusohjelma, eivät muut resurssit. Peruskoululaisille tulee kerta kaikkiaan saada muista aineista tilaa venäjälle, Tohmajärven kunnanjohtaja Olli Riikonen korostaa.
Jos asia on kiinni laista, sitä pitää muuttaa, ja Riikonen toivoo ministeriön olevan asiassa aloitteellinen.
Tohmajärvellä on lähdetty omatoimisesti venäjän opetuksen laajentamiseen niin, että halukkailla peruskoulun 4-luokkalaisilla (ja siitä eteenpäin) on kaksi oppituntia viikossa enemmän kuin muualla Suomessa.