Kipsisakka-altaan 20 gramman ja 5 000 kuution vuoto tunnissa merkitsee sataa kiloa nikkeliä. Ympäristöluvan mukaan nikkeliä saa päästä vesistöön 900 kiloa vuoden aikana. Määrä on ylitetty jo moninkertaisesti yhdessä päivässä. Mikä on tuhojen hinta ja niiden vaikutus luontoon? Miten kaivostoiminnan riskejä voi torjua?
Kaivosveroa ovat kannattaneet monet eri puolueita edustavat ihmiset. On väläytelty myös mahdollista uutta valvontaviranomaista, joka valvoisi ympäristöviranomaisia.
Kaivosverolla voikin ehkäistä muun kuin uraanipohjaisen kaivosteollisuuden vaikutuksia. Myös tarpeeksi laadukkaalla rakentamisella on merkitystä, kuten Talvivaara osoittaa. Kaluston pitäisi kestää satoja, ei kymmeniä vuosia.
Suuren yleisön huomio kiinnittyy helposti vakaviin onnettomuuksiin, ja syrjään jää se tosiasia, että uraanipohjaisesta kaivostoiminnasta syntyy päästöjä, jotka säilyvät luonnossa satoja vuosia. Lisäksi uraanikaivosten lähellä sijaitsevat pinta- ja pohjavedet ovat usein saastuneita. Uraanipohjaisen teollisuuden riskejä on melkein mahdoton torjua edes rahastoilla tai veroilla.
Ympäristöä rasittava tuotantotapa
Ely-keskusten työntekijät ovat valittaneet tekevänsä lupapäätöksiä vaillinaisen tiedon varassa. Pitäisikö heidän penkoa myös omatoimisesti asioita? Vakava ongelma ovat myös kytkökset viranomaisten ja kaivosyhtiöiden välillä.
Kainuun ely-keskuksen nykyinen ylijohtaja Kari Pääkkönen vastasi GTK:n mineraaliteknologian laboratorion integroimisesta vuosina 2004–2006. Tuolloin käynnistyi EU-rahoitteinen uusia bioteknisiä prosesseja etsivä Bioshale, joka vaikutti merkittävästi Talvivaaran käynnistymiseen. Talvivaaran bioliuotukseen perustuva tuotantotapa on rasittanut erityisesti ympäristöä.
”Ei ongelma Sotkamolle”
Kaivosteollisuutta koskevia kommentteja on vaikea saada sekä viranomaisilta että kunnanjohtajilta. Haastattelin alkusyksystä Sotkamon kunnanjohtaja Petri Kauppista, jonka mukaan Talvivaaran tilanne oli tuolloin kunnossa eikä kunnalla ollut ongelmia matkailun ja kaivosteollisuuden yhteensovittamisessa. Kauppinen ei vastannut koskaan tarkistuspyyntöön.
Kunnanjohtajat eivät edellytä itseltään erityistä asiantuntemusta kaivosteollisuudesta; he luottavat ely-keskusten arvioihin ja yhtiöiden käyttämiin konsultteihin.
Kaivosten työllisyysvaikutus ei ole osoittautunut yhtä suureksi kuin alun perin arvioitiin, eikä sen osuus BKT:stäkään päätä huimaa. Osa työntekijöistä on ulkomaista halpatyövoimaa.
Kirjoittaja on kirjailija ja toimittaja