Vasemmistoliiton ehdokaslistalla Helsingissä on kahdeksan tohtoria: Anu Suoranta, Veronika Honkasalo, Jouko Kajanoja, Ilkka Levä, Juho Lindman, Jukka Pietiläinen, Martina Reuter ja JP Roos.
Se voi olla enemmän kuin muilla puolueilla yhteensä, mutta työelämän tutkija, valtiotieteiden tohtori Anu Suorannan mielestä tässä ei ole mitään ihmeellistä.
– Työväenliikkeen alkujuurihan on sivistyneistön ja työväestön liitto, hän muistuttaa.
Hän arvioi, että erityisesti yhteiskuntatieteet ovat muuttuneet niin, että osa tutkijoista on herkkä kantamaan yhteiskunnallista vastuuta.
– Kuulun siihen kööriin. Minusta yhteiskuntatieteillä ei ole tarkoitusta, jos niillä ei yritetä vaikuttaa yhteiskuntaan. Tutkimus on työkalu, jolla pyritään muuttamaan maailmaa paremmaksi, hän sanoo.
Osasyy on myös vasemmiston muutoksessa. Esimerkiksi Suoranta oli aikanaan perustamassa vasemmistoliittoa, mutta ei liittynyt puolueeseen, koska havaitsi, että sen sisällä jatkui sama osapuolijako, joka oli hänelle tuttu jo lapsuudesta.
Vasemmistoliiton jäsen hänestä tuli vasta 2009.
– Meno on nyt moniarvoisempaa ja sallivampaa, eikä etsitä oikeaa totuutta. Linja on keskustelun tulos.
Suoranta on ensimmäistä kertaa ehdokkaana. Se on ollut hauskaa.
– Erityisen komeaa on ehdokkaiden yhteistyö, vaikkapa nettiin pikavauhtia pyöräyttämämme lyhytelokuva Töissä Helsingillä, Suoranta hehkuttaa ja toteaa, että kukaan ei tule vaikuttamaan yhteiskuntaan, jos tietää etukäteen, että se on boring.