”Tuki ei ole kriisimaille mannaa taivaasta, vaan sen ehtona ovat julkisen talouden leikkaukset, yksityistämiset, veronkorotukset ja rakenneuudistukset erityisesti työmarkkinoilla”, kirjoittaa Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas PT-blogissa.
Ilmakunnaksen mukaan tukipakettien tiukat ehdot kurittavat kriisimaita. Hän toteaa, että työttömyysasteet vaihtelevat Portugalin 15 prosentista Espanjan liki 25 prosenttiin ja Kreikan talous taantuu jo viidettä vuotta peräjälkeen.
Kriisimaiden yhteiskuntia nitistäviä julkisen sektorin alasajoja Ilmakunnas arvioi kovemmaksi kouluksi kuin mitä 1990-luvun lama oli Suomelle.
”Riskinä ääriainesten aktivoituminen”
Kansalaisten ahdinko unohdettu Suomessa
Ilmakunnas harmittelee, että samalla kun Suomen hallitus huolehtii Espanjan pankkituen myöntämisen yhteydessä vaadittavista sijoittajavastuista ja epäkelpojen pankkien alasajosta, se unohtaa kriisipakettien tiukat ehdot yhteiskunnalle ja kansalaisille:
”Hallituksen kannanotot kriisimailta vaadittavista finanssipolitiikan kiristyksistä ja työmarkkinareformeista ovat jääneet vähiin. Kaiketi tämän voi tulkita siten, että noudatettava kiristyspolitiikka vastaa Suomen virallista linjaa”.
”Luonnollisesti myös kriisimaissa tyytymättömyys kasvaa ja tämä näkyy muun muassa mielenosoituksina. Nuorten liki toivoton työmarkkinatilanne on aivan oma lukunsa, jonka seurauksia joutuu aprikoimaan pelonsekaisissa tunnelmissa.”
Ilmakunnas arvioi, etteivät viileän taloudellisesti ajatellut seuraukset rajoitu pysyvään pitkäaikaistyöttömyyteen:
”Riskinä on kuitenkin myös sellainen ääriaineisten aktivoituminen, jota ei vielä joitain vuosia sitten voinut kuvitella toteutuvaksi nykypäivän Euroopassa”.
Kylmää kyytiä ammattiyhdistysliikkeelle
Ilmakunnas ei ole nähnyt juurikaan julkista huolestuneisuutta ammattiyhdistysliikkeen saavutusten alasajosta. Hän kirjoittaa, että ”tuen ehdoksi asetetut työmarkkinareformit ovat koskeneet hyvin yksityiskohtaisesti mm. työttömyysturvaa, irtisanomissuojaa, työaikoja ja myös palkoista sopimista”.
Yleistavoitteena on nyt pyrkimys siirtää palkoista sopiminen yritystasolle ja tehdä yrityksissä aiempaa helpommaksi poiketa alaspäin työehtosopimuksiin kirjatuista palkoista.
Ilmakunnas huomauttaa, että tällaiset tavoitteet ovat aiemmin yleistyneet Saksassa, mutta nyt nopeasti myös kriisimaissa.
Tällaisten tavoitteiden läpiajaminen ja työttömyyden kasvu ovat hänen mukaansa yksi syy jatkuviin mielenosoituksiin:
”Ammattiliittojen mitta on tullut täyteen, kun työehtosopimusten sivuuttaminen voidaan vielä tehdä niitä kuulematta.”
Kriisimaiden kiristyvät käytännöt leviävät EU:ssa
Ilmakunnas uskoo, että palkoista sopimisen mallit muuttuvat koko Euroopassa kriisin seurauksena:
”Muutokset tapahtuvat kriisin keskellä puoli huomaamatta ainakin etäämmältä katsottuna ja ne eivät todennäköisesti edistä Euroopan ongelmien ratkaisua”.
Euroopan talouskriisin yksi perussyy on maiden kilpailukykyerot. Niiden kaventaminen jää Ilmakunnaksen mielestä pimentoon, jos palkoista sovitaan yritystasolla.
Hän viittaa OECD:n tuoreeseen työllisyyskatsaukseen, jossa arvioidaan työehtosopimusten vaikutusta talouksien kestävyyteen. Niiden mukaan työmarkkinoiden taantumakestävyys on parhaimmillaan niissä maissa, joissa työehtosopimuksia koordinoidaan.
Ilmakunnaksen kirjoittaa, että eurooppalaisen kuripolitiikan viitoittama tie vie toisaalle.