Vuokratyön sääntely purettiin Suomessa 1990-luvun alussa. Ensin Suomi irtisanoutui nopealla aikataululla Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksesta 96, jossa Suomi oli muun muassa sitoutunut lakkauttamaan voittoa tavoittelevat työnvälitystoimistot. Tämän jälkeen vuoden 1986 alussa voimaan astunut vuokratyötä koskeva sääntely purettiin vuoden 1994 alusta alkaen.
Maisteri Antti Tanskanen liittää vuokratyön vapauttamisen muuhun 1990-luvun uusliberalistiseen kehitykseen lauantaina Helsingin yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan Huono-osaisia työntekijöitä?
Väitettä Tanskanen perustelee sillä, että vuokratyön sääntelyn purkamisen perusteluissa korostuivat uusliberalistisen ideologian mukaiset syyt. Perusteluina mainittiin turhan byrokratian karsiminen, vuokratyön vapauttaminen kilpailulle osana Euroopan yhdentymiskehitystä ja työelämän joustavuusvaatimus.
”Uusliberalistisen ideologian vastaisesti vuokratyötä säänneltiin vielä 1980-luvun puolivälissä, jolloin rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen oli Suomessa jo alkanut. Sääntely aloitettiin siinä vaiheessa kun aikakausi oli jo muuttumassa. Sääntelyn purkaminen 1990-luvun alussa taas sopii hyvin yhteen poliittisideologisen muutoksen kanssa”, Tanskanen kirjoittaa.
Vuokratyön keskeisiä piirteitä ovat sääntelemättömyys, joustavuus, epävarmuus ja työnantajien hegemonia. Kaikki ovat sellaisia, jotka on mielletty juuri uusliberalistiseen työelämään kuuluviksi tekijöiksi.
Palkka 25 prosenttia huonompi
Tanskasen mukaan vuokratyöntekijät ovat monella tapaa työelämän huono-osaisia. He saavat keskimäärin 25 prosenttia pienempää mediaanituntipalkkaa kuin muut työntekijät.
Vuokratyön hyväksi puoleksi esitetään usein sitä, että se toimii 25–30 prosentille vuokratyöntekijöistä väylänä vakituiseen työsuhteeseen. Tanskasen selvityksen mukaan luku ei perustu minkäänlaiseen tutkimukseen, vaan se on peräisin työvoimaa vuokraavien yritysten kokouskeskusteluista. Tästä huolimatta sitä on käytetty niin työhallinnossa kuin eduskunnan keskusteluissakin.
”Työhallinnon vuosittaisten vuokratyöselvitysten mukaan vuokratyö toimii väylänä käyttäjäyrityksen työntekijäksi noin 7 prosentin kohdalla. Siitä ei ole tietoa, kuinka suuri osa näistä saa vakituisen ja kuinka moni määräaikaisen työsuhteen”, kirjoittaa Tanskanen.
Työntekijän pakko joustaa
Antti Tanskasen mukaan vuokratyötä säännellään vain vähän tämän päivän työmarkkinoilla. Vuokratyövoiman käyttäminen on erittäin joustavaa ja joustavuus perustuu siihen, että vuokratyöntekijän on pakko joustaa. Keskeistä Tanskasen mukaan on myös työnantajien hegemonia, joka ilmenee esimerkiksi siinä, että työnantajien ja vuokratyöntekijän välinen suhde ei ole vastavuoroinen.
”Tutkimukseni perusteella vuokratyöntekijöiden työelämän laatu on muita huonompi useiden työelämän laatua mittaavien ulottuvuuksien osalta. EU15-maiden vuokratyöntekijöillä on vakituisia suurempi suhteellinen todennäköisyys heikkoon taloudelliseen kompensaatioon, vähäiseen työyhteisön tukeen, työtyytymättömyyteen, harkintavallan puutteeseen, työsuhteen turvattomuuteen sekä siihen, että työtehtävät eivät edellytä ammattitaitoa.”
Ovatko vuokratyöntekijät itse tyytyväisiä tilanteeseensa?
Tanskasen tutkimuksen mukaan eivät. He tekevät muita työntekijöitä todennäköisemmin osa-aikaista työtä, koska kokoaikaista työtä ei ole tarjolla. He haluaisivat työskennellä muita useammin nykyistä enemmän ja ovat etsineet muita useammin uutta työtä viimeisten neljän viikon aikana.
Laki ei suojele heikompaa
Tanskasen mukaan vuokratyöntekijöiden muita heikompaa asemaa selittää salliva sääntely-ympäristö. Käytännössä työlainsäädäntö ei vuokratyössä toteuta keskeistä tehtäväänsä, joka on työsuhteen heikomman osapuolen eli työntekijän suojeleminen, hän väittää.
Sallivuuteen on monia syitä. Työhallinnossa vuokratyö halutaan nähdä myönteisessä valossa. Tällöin vuokratyötä katsotaan usein työnantajan näkökulmasta sivuuttaen vuokratyöntekijöiden kohtaamat ongelmat.
Työnantajapuoli taas pyrkii aktiivisesti rakentamaan vuokratyöstä myönteistä kuvaa.
Poliittiset päättäjät eivät, joidenkin poliitikkojen yrityksistä huolimatta, ole toiminnallaan parantaneet merkittävästi vuokratyöntekijöiden asemaa.
Myöskään ay-liike ei Tanskasen mukaan ole lähtenyt tosissaan parantamaan vuokratyöntekijöiden asemaa.
Vuokratyöntekijät itse eivät, epävarmasta ja suojattomasta asemastaan johtuen, uskalla välttämättä itse pitää puoliaan.
Antti Tanskasen väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa lauantaina. Vastaväittäjänä toimi dosentti Raija Julkunen Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori J.P. Roos.