Joku maksaa verot

Teppo Eskelinen

Finanssiala vastustaa raivokkaasti EU:n kaavailemaa rahoitusmarkkinaveroa, tuottaisihan se finanssialalle kustannuksia. Vastustuksen myös huomaa, koska finanssialalla ei tunnetusti ole puutetta niin sanotun yhteiskunnallisen vaikuttamistyön resursseista.

Järeimmäksi lyömäaseekseen alan lobbarit tilasivat taannoin tutkimuksen, jonka mukaan rahoitusmarkkinavero laskisi bruttokansantuotetta Euroopassa jopa 2 prosenttia. Tämä onkin ollut Finanssialan Keskusliiton (FK) keskeisin viesti, disinformaation ohella.

Tutkimuksen toteuttajan riippumattomuus on kyseenalainen, ja EU-komission luku 0,5 prosenttia on varmasti lähempänä totuutta. En kuitenkaan usko, että veron BKT-vaikutus olisi asian ydinkysymys, josta kannattaisi jäädä loputtomiin väittelemään.

Nimittäin kun veroista puhutaan, keskeinen kysymys on verotuksen taakanjakoluonne. Tästä FK ei tietenkään sano mitään. Veroja täytyy kerätä, ja on päätettävä, miten verorasitus painotetaan eri tuloluokille ja talouden funktioille.

Verotuksetonta yhteiskuntaa ei ole. Verorahoitteiset julkiset toiminnot ovat talouden, myös finanssitalouden, toiminnan ehtoja.

Kuvitellaanpa täysin fiktiivinen yhteiskunta. Tässä yhteiskunnassa ei peritä lainkaan tuloveroa, vaan ainoastaan kiinteistöveroa. Kiinteistönomistajilla onkin valtava verorasitus. Lisäksi julkistalouteen on painetta löytää lisää verotuloja, ja paine kohdistuu jälleen kiinteistöihin.

Jatketaan kuvitelmaa niin, että kiinteistönomistajat kyllästyvät tilanteeseen ja alkavat vaatia parin prosentin veron keräämistä palkkatuloista. Tämähän kuulostaa kohtuulliselta.

Paikalle kuitenkin saapuu palkkatulonsaajien etujärjestön edustaja ja osoittaa tilaamaansa tutkimusta. Tutkimuksen mukaan palkkatulojen verotus laskisi kulutuskysyntää ja sitä kautta supistaisi työllisyyttä ja BKT:ta.

On aivan totta, että tulovero vaikuttaa näin katsottuna haitalliselta. Tämä ei vaan kerro mitään siitä, miksi verorasituksen pitäisi olla vain kiinteistönomistajien ongelma.

Kuvitelman opetus on tietysti se, että mikä tahansa vero on haitallinen, jos verrataan tilannetta jossa veroa peritään ja tilannetta jossa veroa ei peritä, olettaen yhteiskunnan toiminnot samanlaisiksi molemmissa malleissa.

Asetelma on kuitenkin järjetön. Jos yhtä veroa ei peritä, toista peritään enemmän, ja se toinenkin vero on yhtä lailla ”haitallinen”. Periaatteessa veroja voi laskea, mutta olen ollut huomaavinani, että julkisissa talouksissa olisi pikemmin paikattavaa.

Pohjimmiltaan kaikki verot, myös ehdotettu rahoitusmarkkinavero, ovat siis taakanjako-ongelmia. Tätä tosiasiaa ei poista se, että raha pakenee verottajaa helpommin kuin ylläolevan kuvitelman työvoima. Ja onhan komission veromallissa varauduttu tähän.

On pankkien vuoro maksaa.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden Tulosvaroitus-sivulla. Huomenna verkkolehdessä Matti Ylönen kirjoittaa Maailmanpankin johtajakuvioista.