Mikään ei ole uutta auringon alla. Kun nyt keskustellaan Helsinkiin mahdollisesti sijoitettavasta Guggenheim-museosta, niin samanlainen keskustelu käytiin sata vuotta sitten Kalevalatalosta.
Kalevalatalo oli Eliel Saarisen vuonna 1921 Kalevalaseuralle suunnittelema jättimäinen rakennus, johon oli tarkoitus tulla suomalaisen kulttuurin tutkimuslaitos, näyttelytiloja, taiteilijoiden työhuoneita ja tutkijankammioita. Kaiken kruunuksi jättimäisen tornin juurella olisi ollut krypta, johon kansamme suurmiehet olisi haudattu.
Kalevalataloa varten perustettiin jo vuonna 1911 Kalevalaseura. Seuran perustajajäseniin kuului Alpo Sailo, joka kuolemaansa asti ajoi sitkeästi talon rakentamista.
Kalevalaseuran nykyinen toiminnanjohtaja Ulla Piela ei ihmettele, että hanke aikoinaan kaatui.
– Kun katsoo Eliel Saarisen Munkkiniemen kallioille tarkoitetun talon piirustuksia, niin en yhtään ihmettele hankkeen kariutumista. Ei sellaisia varoja mistään löytynyt. Rahoitus oli tarkoitus järjestää kansalaiskeräyksellä, mutta ei siitä mitään tullut.
Pielan mukaan seurassakaan ei oltu yksimielisiä talon tarpeellisuudesta. Etenkin Akseli Gallen-Kallela vastusti sitä. Hänen mukaansa silloin käytiin aika samanlaista keskustelua kuin nyt Guggenheimista.
– Puhuttiin, että onko järkevää rakentaa sellaista hirveää pytinkiä. Parempi olisi laittaa varat tutkimukseen tai taiteeseen, eikä taloon ja sen ylläpitämiseen.
– Keskustelujen piirteet olivat ihan samat kuin nyt. Tällaiset massiiviset rakennukset ovat aina herättäneet samantyyppistä keskustelua, pohtii Ulla Piela.
Hän ei uskalla arvioida, paljonko Saarisen suunnitelma raskaasta graniittilinnasta olisi maksanut. Joka tapauksessa hanke eli pitkään. Kalevalaseuran säännöistä vaatimus Kalevalatalon rakentamisesta poistettiin vasta kymmenen vuotta sitten.