Vaalitaan

Minna Minkkinen

Se on täällä taas. Vaaliviikonloppu. Todennäköisesti se on vaaliviikonloppu osa yksi. Presidentinvaalit on tuntunut pikavaaleilta. Toiset toki ovat kampanjoineet jo vuosia, mutta esimerkiksi Vasemmistoliiton Paavo on tehokampanjoinut vain muutaman kuukauden. Itsekin on päässyt nauttimaan lehtienjaon aiheuttamasta pohjekrampista ja Facebookissa on jaettu Paavosanomaa ilolla.

On kiva että Vasemmistoliitolla on oma ehdokas.

Vaalit, tuo demokratian kulmakivi kilvoittaa aina edes hetkeksi poliittista keskustelua. Sääli kuitenkin on, että usein esimerkiksi presidentinvaaleissa äänestetään enemmän kuin kunnallisvaaleissa. Presidentinvaaleissa äänestysprosentti on seitsemässäkymmenessä ja kunnallisvaaleissa kuudenkymmenen pintaan. Hassua tämä on, koska presidentillä on vain vähän valtaa ja se valta ei aina ylety arjen asioihin. Toisin kuin kunnanvaltuustoiden päätökset, jotka suoraan vaikuttavat ihmisten arkeen.

Onhan se hyvä tietysti, että äänestetään, mutta miten ihmeessä me saadaan ihmiset äänestämään innokkaasti myös kunnallisvaaleissa? Hyvä ilma pitäisi olla, mutta siihen ei edes Vasemmistoliitto voi vaikuttaa. Äänestykseen pitää olla matala kynnys. Ennakkoäänestyspaikkoja pitää lisätä liikuntahalleille, kauppakeskuksiin ehkä jopa baareihin.

Kysyin tuttavilta jotka eivät olleet äänestäneet viime kunnallisvaaleissa, että mitä hittoa, miksi ette ole äänestäneet? Ehdokkaita oli kuulemma liian paljon läpi kahlattavaksi, puolue vaihtuu vaaleittain, joten ehdokkaita on todella paljon selattavana. Jos tästä vetää johtopäätöksiä, niin puolueita ja ehdokkaita pitäisi vähentää. Kahdesta on helpompi valita kuin sadasta. Ehkä ei kuitenkaan kannata lähteä demokratiaa kaventamaan, että saisimme mahdollisesti muutaman äänestäjän lisää.

Politiikka on erkaantunut ihmisten arjesta. Kun näkee läheltä päätösten vaikutukset on helpompi kiinnostua politiikasta. Etäinen, jossa toisaalla tehty politiikka karkottaa vähäisenkin kiinnostuksen. Silti, presidentinvaaleissa äänestetään vaikka vähäistä päätösvaltaa omaava presidentti on usein kaukana ihmisten arjesta. Ehkä meillä on joku kaipuu suuresta johtajasta ja suunnannäyttäjästä. Tai kun valtaa on karsittu on presidentistä tullut seremoniamestari.

Niin tai näin, on kiva että Vasemmistoliitolla on oma ehdokas. On kansalle oikein saada seremoniamestari, joka on arkinen jätkä ja taistelee oikeudenmukaisuuden puolesta. Kyllä vaaliminen kivaa on, kun edes hetken voidaan reippaasti puhua politiikasta muuallakin kuin politiikan sisäpiireissä.

Kirjoittaja on Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen.

keskustele aiheesta

Tulosta

jaa

Facebook
Google
del.icio.us
MySpace
Twitter
Lähetä sähköpostina