Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on valmis asettumaan presidenttiehdokkaaksi. Ehdokkaasta päättää vasemmistoliiton puoluevaltuusto Helsingissä sunnuntaina.
Arhinmäki puhui pitkään naisehdokkaan puolesta.
– Mutta kun olen kuunnellut vasemmiston ihmisiä ympäri Suomen, on vahvasti toivottu, että juuri minä lähtisin ehdolle, joulukuussa 35 vuotta täyttävä kulttuuri- ja urheiluministeri sanoo.
”Vasemmisto-liitosta tulee ainoa selvästi Nato-vastainen ehdokas.”
Ainoa selkeästi Nato-vastainen viesti
Arhinmäki ennakoi, että presidentinvaalikampanjassa puhutaan kaikista politiikan sisällöistä, mutta ennen muuta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, josta presidentti vastaa yhdessä valtioneuvoston kanssa.
Hän painottaa Yhdistyneiden
Kansakuntien merkitystä: Suomen tulee toimia nimenomaan YK:n kautta.
– Suomi on ollut rauhanturvaamisen suurvalta ja sitä pitää jatkaa. Pitää olla liittoutumaton sovittelijamaa, joka ei osallistu konflikteihin osapuolena, vaan pystyy tulemaan väliin ulkopuolisena sovittelijana, Arhinmäki sanoo.
Se tarkoittaa selkeää Nato-vastaisuutta.
– Saimme ajettua hallitusohjelmaankin kirjauksen, joka takaa, että tällä hallituskaudella ei edes valmistella Suomen liittymistä Natoon. Vasemmistoliitosta tulee ainoa selvästi Nato-vastainen ehdokas.
Arhinmäki toteaa, että ehkä myös keskustan ehdokas Paavo Väyrynen on Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan.
– Muilla kanta on ollut enemmän tai vähemmän häilyvä. Aiemmin niin Niinistö, Lipponen, Soini kuin Haavisto ovat puhuneet siihen suuntaan, että Nato-jäsenyys on mahdollinen ja osalle kannatettavakin. Nato nähdään rauhanturvajärjestönä, vaikka se on tosiasiassa sotilasliitto.
Arhinmäki muistuttaa siitä, että kansan ja nykyisen presidentin kielteinen suhtautuminen on suurin syy sille, että
Suomi ei ole joutunut Natoon.
– Niinpä nyt, kun nyt kamppaillaan presidentin paikasta, kukaan ei liputa näyttävästi kansan näkemystä vastaan.
Yhteiskunnassa nousevaa vihaa vastaan
Toinen keskeinen asia on tuoda esiin vasemmiston arvoja, vapautta, tasa-arvoa ja humanismia.
– Se on tärkeää juuri nyt, kun suomalaisessa yhteiskunnassa tuntuu yhä vahvemmin nousevan viha erilaisia vähemmistöjä kohtaan. Se ei kohdistu vain maahanmuuttajiin, vaan myös seksuaalivähemmistöihin, vammaisiin, ylipäätään erilaisuuteen, taiteeseen, jopa kulttuuriväkeen ja journalisteihin, hän sanoo.
– Meidän pitää arvostaa erilaisuutta ja tukea sitä, että jokaisella on oikeus olla oma itsensä.
Arhinmäen mielestä on tärkeää puhua arvoista.
– Presidentin valtaoikeuksia on vähennetty, mutta hänellä on iso merkitys arvojohtajana.
Tähän menneessä on keskusteltu siitä, mitä tapahtui 90-luvulla, 80-luvulla, 70-luvulla. Dinosaurukset ovat kalistelleet.
Vasemmistoliitto tuo mukaan uuden sukupolven ehdokkaan.
– Varmasti sillä alleviivaamme sitä, että me puhumme Suomen tulevaisuudesta, Arhinmäki sanoo.
Hän ei jaksa metsästää niitä, jotka tekivät virheitä silloin, kun hän oli yläasteella.
– 90-luvulla vasemmistoliitto teki virheitä. Kaikki puolueet tekivät virheitä.
Pienellä budjetilla
Vasemmistossa on esiintynyt kantaa, että puolueen ei tulisi asettaa omaa ehdokasta: Vähiä resursseja ei pitäisi panostaa vaaleihin, joissa ei ole mahdollisuutta menestyä.
– Itse näen, että seuraavat kaksi kuukautta poliittinen keskustelu käydään nimenomaan presidentinvaalien kautta. Kyllä siihen tarvitaan vasemmistolainenkin näkemys, Arhinmäki sanoo.
Hän toteaa, että kyse on valtakunnallisesta kansanvaalista, jossa muilla puolueilla ei ole tarjolla ehdokasta, joka laajasti sopisi vasemmiston väelle.
– Viime vaaleissa vasemmistoliittolaiset ovat pystyneet seisomaan Tarja Halosen takana, jopa voimakkaammin kuin sosialidemokraatit. Nyt tällaista ehdokasta ei ole.
Yksittäisiä vasemmistoliittolaisia on kuitenkin asettunut Vihreiden Pekka Haaviston taakse.
– Tietenkin aktiivitoimijalla ja puolueen kannattajalla on oikeus valita haluamansa ehdokas, Arhinmäki toteaa.
Puolue ei anna ohjeita, miten äänestää, jos oma ehdokas ei ole mukana vaalin mahdollisella toisella kierroksella.
– Emme ole kenenkään muun ehdokkaan takana ensimmäisellä emmekä toisella kierroksella.
Rahaa puolue panee kampanjaan vähän verrattuna pääehdokkaisiin. Esimerkiksi kokoomuksen Sauli Niinistön kampanjan kerrotaan maksavan 1,3 miljoonaa euroa.
– Kymmenesosa siitä on aika lähellä, Arhinmäki arvioi.
– Meidän suurin voimavara ovat puolueen aktiivit. Toivon, että meidän kunnallisjärjestöt, piirijärjestöt ja kansaedustajat lähtevät tekemään poliittista työtä kampanjan kautta. Se on hyvä tilaisuus jutella kansalaisten kanssa myös eduskunta- ja kunnallispolitiikasta.
Arhinmäki ei pysty kiertämään maata paljon, koska toimii ministerinä.
– Minulla on tehtävä hoidettavana ja hoidan sitä kunnolla. Toivon, että ihmiset ymmärtävät sen, Arhinmäki sanoo.
Muista presidenttiehdokkaista Perussuomalaisten Timo Soini, Kristillisdemokraattien Sari Essayah ja Haavisto ovat mukana päivän politiikassa, Soini ja Haavisto kansanedustajina ja Essayah europarlamentaarikkona.
Niinistöllä, Väyrysellä ja Paavo Lipposella (sd.) on aikaa tehdä kampanjaa täyspäiväisesti. RKP:n Eva Biaudet työskentelee vähemmistövaltuutettuna, mutta on ottanut virkavapaata kampanjan ajaksi.
On arvioitu, että kamppailun ainoa ministeri joutuu oppositiojohtajana toimivan Soinin maalitauluksi.
– Minusta ei ole ollenkaan huono, jos pääsen keskustelemaan Soinin kanssa siitä, haluaako ihminen politiikassa toimiessaan oikeasti vaikuttaa niiden asioiden puolesta, joita on luvannut, vai tyytyykö siihen, että sanoo asioiden olevan huonosti, eikä uskalla tarttua tilaisuuteen, kun on vaikuttamisen paikka, Arhinmäki sanoo.
– Me olemme myös valmiita toimimaan ahdasmielisyyden vastavoimana.
Keskustelu uuteen suuntaan
Vaalikampanjaa seuratessa on käynyt mielessä, että oikeasti presidentiksi ei halua juuri kukaan. Paavo Väyrynen näyttää haluavan, mutta haluaako Paavo Arhinmäki?
– Tasavallan presidentillä on suuri mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Mutta olen realisti. Ainakin nyt näyttää siltä, että minulla ei ole erityisiä mahdollisuuksia virkaan. Silti lähdemme tosissaan kamppailuun. Vain siten saamme muutettua keskustelun suuntaa.
Tällä viikolla Arhinmäen kannatus presidenttikyselyissä oli kolme prosenttia.
– 50 prosentin lisäys edellisestä, Arhinmäki naureskelee.
Mitään määrättyjä prosentteja ei tavoitella.
– Tavoite on se keskustelun suunta. Ja hyvä tulos.