Viestinnän aloituspaikkoja on Niemisen mukaan pakko leikata, koska lahjakkaiden ja pätevien viestintäalalle haluavien edessä on vain työttömyyttä tai satunnaista pätkätyötä vuosiksi eteenpäin.
– Ylikoulutus on näiden nuorten pettämistä.
Ministeriö on lähivuosina toteuttamassa rajuja supistuksia kulttuurialan koulutuksessa. Viestintäkoulutuksessa aloituspaikkoja aiotaan vähentää toisella asteella yli 60 prosenttia ja ammattikorkeakouluissa lähes yhtä paljon.
Leikkaussuunnitelmat synnyttävät kovaäänisen aluepoliittisen keskustelun.
– Kaikki myöntävät, että alan koulutuspaikkoja on liikaa työvoiman tarpeeseen verrattuna, mutta leikkaukset halutaan tehdä jossakin muualla kuin omalla alueella. Kuitenkin leikkausten taustalla ovat aivan muut kuin aluepoliittiset syyt.
Mediamaailma kiehtoo
Media on kiehtova maailma. Nieminen toteaakin, että työskentely alalla on sisällöltään edelleenkin hyvin antoisaa, joten sen suosio nuorten keskuudessa sekä hakeutuminen unelma-ammatin koulutuspaikkoihin on ymmärrettävää.
Vastauksena nuorten haluihin aloituspaikkoja lisättiin runsaasti vuosituhannen vaihteessa. Pelkästään ammattikorkeakoulujen viestintä- ja journalismilinjoilla on ollut vuosittain 750 – 840 aloituspaikkaa, mutta alalla ei ole eikä tule vastaavaa määrää työpaikkoja. Merkittävä osa nuorista koulutetaan työttömiksi.
– Yliopistoissa journalistiopinnot aloittaa noin 120 opiskelijaa vuodessa. Samoista työtehtävistä kilpailee muidenkin alojen opiskelijoita. Viestintäalan työpaikoista kilpailemaan ilmestyy joka vuosi yhteensä tuhat uutta opintonsa aloittavaa nuorta.
Nieminen muistuttaa, että alalta poistuu normaalin poistuman kautta vain runsaat parisataa ihmistä vuodessa, joten ylitarjonta on järkyttävän suuri. Tämä on johtanut pysyviin työmarkkinahäiriöihin.
Opiskelijoista ilmaista työvoimaa
Nieminen toteaa opiskelijoiden joutuneen hakeutumaan tutkintoihin kuuluvaan pakolliseen harjoitteluun lähes millä ehdoilla hyvänsä.
– Varsinkin elokuva- ja tv-tuotannoissa opiskelijoita on käytetty ilmaistyövoimana. Monet maakuntien medianomiopiskelijat ovat joutuneet harjoittelemaan Helsingin seudun työpaikoissa, useimmiten ilman palkkaa. Samalla harjoittelijoiden perehdyttäminen muuttuvan median työtehtäviin tahtoo jäädä luvattoman huonoksi. Työpaikoilla ei ole tähän riittäviä resursseja eikä aikaa.
Koulutusmäärien pitäminen ennallaan olisi Niemisen mukaan kohtalokasta myös siksi, että mediayritysten työpaikat ovat vähentyneet viime vuosina tuntuvasti.
– Yleisradiossa henkilöstön vähennys jatkunee. Lehdistössä on viime vuosina käyty kymmeniä yt-neuvotteluja. Pelkästään vuonna 2009 lehtiyrityksistä lähti 500 toimituksellista työpaikkaa. Näitä ja eläkeratkaisujen myötä vapautuneita paikkoja ei ole täytetty lähellekään täysimääräisesti.
Arvonlisävero kurittaa lisää
Verkkomedia on tarjonnut lisää työmahdollisuuksia, mutta pysyviä työpaikkoja on Niemisen mukaan löytynyt vain pienelle määrälle verkkojournalisteja.
– Laskevien levikkien piinaamat sanoma- ja aikakauslehdet ovat kohdanneet uuden uhan arvonlisäveron korotuksessa. Seurauksena ovat olleet uudet yt-kierrokset alan yrityksissä jo ennen veron voimaantuloa. Arvonlisäveroratkaisun vaikutus viestintäalan työllisyyteen voikin olla hyvin tuntuva.
Journalistiliiton jäsenten työttömyysprosentti on viiden prosentin tasolla.
– Tämäkin on osatotuus, sillä toimitusten tilanne ja raskaasti ylimitoitettu koulutus ovat kasvattaneet freelancerien määrää. Virallisten työllisyystilastojen ulkopuolelle jäävistä parista tuhannesta alan freelancereista lähes 40 prosenttia on alityöllistettyjä.
Alueellisten näkökohtien rinnalla ja niiden sijaan pitäisi Niemisen mukaan uskaltaa puhua varsinaisesta ongelmasta.
– Kyse ei ole siitä, etteikö alan koulutuspaikoista valmistuisi pätevää väkeä. Heitä vain on yksinkertaisesti liikaa. Tähän ongelmaan puuttuminen on vastuullisuutta, silmien sulkeminen vastuuttomuutta.