Vasemmistoliiton jäsen, Rakennusliiton toinen puheenjohtaja Kyösti Suokas toivoo puolueensa harkitsevan tarkkaan, laittaako se tammikuussa käytäviin presidentinvaaleihin oman ehdokkaan.
Suokas on Vihreiden ehdokkaan, kansanedustaja Pekka Haaviston tukija ja näkisi mielellään vasemmistoliittolaisia oman ehdokkaansa takana.
– Minusta nyt ei kannata takertua vanhaan vasemmisto – oikeisto -jakoon, Suokas sanoo.
– Vasemmisto saa tulevat kannattajansa paljolti samasta porukasta kuin Vihreät eli nuoresta väestä, joka on kiinnostunut ympäristöstä ja ajattelee ylipäätään asioista vapaamielisesti ja ennakkoluulottomasti. Tämä porukka ei osaa tehdä eroa sen suhteen, mikä on oikeisto ja mikä vasemmistopuolue ja onko Vihreät oikeistoa vai vasemmistoa.
Hän perustaa käsityksensä lähipiirinsä kanssa käymiin keskusteluihin.
– Perinteinen jako on menettänyt merkitystään. Enemmän porukkaa kiinnostaa oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo.
Oma ehdokas olisi jo löytynyt
Suokkaan mielestä oman ehdokkaan asettaminen voi olla jopa kiusallista.
– Haavistoa tukemalla vältettäisiin farssi, joka syntyy, jos omaksi ehdokkaaksi istutetaan väkisin joku vaan, jota ei edes noteerata vaalikampanjan aikana, ja tämä joku saa kaksi prosenttia äänistä
Suokkaan mielestä vasemmiston kannattaa asettaa oma ehdokas vain, jos löytyy hyvä henkilö.
– Henkilö olisi jo löytynyt, jos olisi löytyäkseen. Ei häntä mistään nyt syksyn aikana pystytä kaivamaan.
Pitää antaa kasvaa
Suokas kiittää kulttuuriministeri Paavo Arhinmäkeä puoluejohtajana. Arhinmäkeä on useilta tahoilta pyydetty presidenttiehdokkaaksi.
– Hän on nuori kaveri, joka on onnistunut puheenjohtajan tehtävässä hyvin. Mutta ihmisen pitää antaa kasvaa ja kerätä suuren yleisön luottamusta. Otettaisiinko Arhinmäki tässä vaiheessa vakavasti presidenttiehdokkaana? Väkisin nostettu ehdokas voi kääntyä asiaansa vastaan.
Suokas toteaa, että vasemmistossa on yhä Messias-henkeä, joka näkyi erityisesti Suvi-Anne Siimeksen ollessa puoluejohtaja.
– Kaikki odottivat, että puheenjohtaja hoitaa kaiken. Mutta se ei toimi.
Muita esillä olleita nimiä, kuten Outi Ojalaa tai Ulla-Leena Alppia, jotka ovat entisiä kansanedustajia, Suokas pitää liiaksi oman väen niminä.
– Kalevi Kivistö ja Claes Andersson olivat aikanaan laajempia kansanryhmiä kokoavia ehdokkaita, joita kukaan ei pitänyt pelleinä, vaikka he eivät koonneet suuria äänimääriä.
Suokas pitää huonona paljon vasemmistoliitossa esiintyvää ajattelua, jonka mukaan kaiken pitää olla omaa.
– Emme voi kuitenkaan jäädä odottelemaan, että kasvamme niin suureksi, että voimme päättää kaikesta. Meidän pitää pystyä yhteistyöhön.
Vaihtoehto talouskasvulle
Suokas arvioi, että varsinainen kamppailu käydään kahden kärkiehdokkaan, kokoomuksen Sauli Niinistön ja SDP:n Paavo Lipposen, välillä. Hän kaipaa vaihtoehtoa ja on siksi Haaviston takana.
– En usko jatkuvan talouskasvun autuuteen. Uskon, että lähivuosikymmeninä tulee eteen paljon kovempia ongelmia kuin se, miten talouskasvu saadaan jatkumaan, Suokas sanoo.
– Toivon, että vaalikeskustelua ei käydä yksinomaan kahden kasvu- ja markkinataloutta sokeasti kannattavan ehdokkaan ehdoilla. Keskusteluun pitäisi saada mukaan pehmeämpiä, avarakatseisempia arvoja.
– Olen testannut ihmisten käsitystä Haavistosta ja hän tuntuu olevan vasemmistoväenkin piirissä henkilö, jota moni äänestäisi mieluummin kuin Niinistöä tai Lipposta.