Suomen talous pitää saada kasvu-uralle nopeassa aikataulussa. Niin maan hallitus kuin palkansaajakeskusjärjestötkin ovat tehneet ehdotuksia kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi, mutta Elinkeinoelämän keskusliitto EK torjuu kaikki esitykset säännönmukaisesti.
Suomen Ekonomiliitto SEFEn neuvottelujohtaja Sture Fjäder kyseenalaistaa EK:n asenteen.
– Eikö EK:n intresseissä ole saada Suomen taloutta paremmille urille, Fjäder ihmetteli puhuessaan Akavan tilaisuudessa Hämeenlinnassa 24. helmikuuta.
– Finanssimarkkinoiden epävakaa tilanne, rajujen muutosten kourissa oleva maailma ja kiihtyvä inflaatio ovat asioita, joiden pitäisi kiihdyttää halua tehdä valtiovallan ja työmarkkinoiden yhteinen työllisyysohjelma.
Fjäder pitää sekä pääministerin että valtiovarainministerin aloitteita asiassa kannatettavina, ja kummastelee, että EK:lla ja sen jäsenliitoilla on varaa sanoa ei kaikelle.
– Nyt jos koskaan vaaditaan eri tahojen tiivistä yhteistyötä. Toimivalla yhteistyöllä Suomi saataisiin nopeasti kohti kasvua.
Palkankorotusten ylitettävä inflaatio
Inflaatioarvio vuodelle 2011 on 2,5 %. Ostovoiman säilyttämiseksi keväällä sovittavien palkankorotusten täytyy Fjäderin mukaan ylittää odotettavissa oleva inflaatioprosentti.
Toukokuun loppuun mennessä työehtosopimusneuvotteluja käydään vientiteollisuudessa sekä myös metsä-, kemian ja suunnittelualalla.
– Suomi kaipaa vakautta ja työrauhaa, mutta EK ja sen jäsenliitot tarjoavat palkansaajille pelkästään keppiä ja palkka-ankkuria. Samanaikaisesti, kun yritysjohdon palkat nousevat kymmeniä prosentteja, ei tavalliselle palkansaajalle olla valmiita antamaan edes paria prosenttia, Fjäder jyrähtää.
Fjäderin mukaan vain liittojen välisellä yhteistyöllä EK:lle ja sen sanelupolitiikalle pystytään luomaan riittävä vastavoima. Tällä hetkellä sopimustoiminta on aivan liian hajaantunutta. Palkansaajajärjestöjen tulisikin koordinoida sopimustoimintaa yli keskusjärjestörajojen siten, että mahdollisimman moni työ- ja virkaehtosopimus katkeaisi samanaikaisesti.
– Erittäin positiivisena merkkinä pidän sitä, että teollisuuden palkansaajajärjestöt jo ovat pyrkimässä tiiviimpään sopimuspoliittisen yhteistyöhön, sanoo Fjäder.