Lakko-oikeus ei paljon pätkätyöläisiä lohduta, arvioi Helsingin yliopiston työoikeuden assistentti Marjo Ylhäinen.
Hänen mukaansa näin on, vaikka Suomea sitoo Lissabonin sopimukseen liitetty perusoikeuskirja, jossa turvataan kaikille oikeus työtaistelutoimiin. Suomea sitoo myös Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimus, jossa taataan ammatillinen yhdistymisvapaus ja siihen liittyvä oikeus työtaisteluun.
Ylhäisen mielestä lakko-oikeutta pitäisi pohtia kriittisesti. Hän kehottaa arvioimaan, miten lakko-oikeus toimii painostuskeinona silloin, kun pyritään parantamaan erityisesti pätkätöissä ja muissa epätyypillisissä työsuhteissa olevien työehtoja.
Ylhäisen mukaan vasta aika näyttää, pystyykö kollektiivinen edunvalvonta turvaamaan myös epätyypillisissä työsuhteissa olevien oikeuksia.
Lakko-oikeus markkinoiden logiikkaa
Ylhäinen muistuttaa, että lakko-oikeuden ytimessä on tietyn, yhtenäiseksi oletetun ryhmän oikeus painostaa vastapuolta omien etujensa ajamiseksi. Lakko-oikeus kiinnittyy tiukasti juuri siihen kollektiiviin, jonka etuja ollaan puolustamassa.
– Lakko-oikeus noudattaa markkinatalouden logiikkaa, jossa vahva markkina-asema merkitsee parempaa mahdollisuutta vaikuttaa, Ylhäinen toteaa.
Pätkätyöläisten markkina-asema ei yleensä ole kovin vahva.
Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Pauli Kettunen on arvioinut, että työmarkkinajärjestelmän perinteinen hierarkisuus on hajonnut globalisaation vaikutuksesta. Solidaarisuuden paikalle hiipii työntekijöiden keskinäinen kilpailu.
Vaatimukset lisäävät vastakkainasettelua
Kevään liittokierros osoitti Kettusen mukaan, että lakoilla puolustetaan ennen kaikkea omia työn tekemisen ehtoja.
– Mitä vahvemmin oikeutta kollektiiviseen painostamiseen käytetään työsuhteiden pysyvyyteen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi, sitä voimakkaammin rakennetaan vastakkainasettelua erilaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden välille.
SAK:n työelämän hankekoordinaattorin Anu Suorannan mielestä ay-liikkeen perustavin ehto on, että työntekijät eivät kilpaile keskenään.
– Sitä voidaan kutsua solidaarisuudeksi.
Suorannan mielestä lainsäädäntö- ja sopimustoiminnalla pitää rakentaa tilanne, että kaikki ovat samanarvoisessa asemassa.
– Silloin työnantajan on vaikea käyttää tilannetta niin, että annetaan joillekin hyvää ja potkitaan toisia perseeseen.
PAM näytti epätyypillisten voiman
Joidenkin ammattiliittojen agendalle on viime vuosina otettu myös epätyypillisten työsuhteiden ehtoihin liittyvät kysymykset.
Kettusen mukaan aika näyttää, taipuuko kollektiivisen neuvottelujärjestelmän ja siihen kuuluvien painostuskeinojen logiikka turvaamaan tasapuolisesti myös erilaisissa pätkätöissä työskentelevien oikeuksia.
Suorannan mukaan on jo taipunutkin.
– Heikon järjestäytymisen aloista esimerkiksi kaupan alan neuvotteluissa nähtiin aika komea voimannäyte. Työnantajan mukaan kaupan lakossa oli mukana 100 000 työntekijää.
Suorannan mukaan Palvelualan ammattiliiton PAM:n jäsenet tekivät rohkeita oman elämänsä ratkaisuja. Lakossa oli mukana myös paljon epätyypillisissä työsuhteissa olevia.
– Kaupan alalla hirvittävän iso porukka osa-aikatyötä tekevistä naisista oli valmis olemaan poissa työstä ison asian takia.
SAK vaatii samoja ehtoja kaikille
Suoranta muistuttaa SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn heinäkuun avauksesta Porin Suomi-areenalla. Sen mukaan SAK:laisen liikkeen tavoite on, että kaikki lait ja sopimuspolitiikka yhdenvertaistetaan.
– Riippumatta työn teettämisen muodoista kaikkien pitää olla yhdenvertaisia. Pitää ymmärtää, että jos on eriarvoisia työpaikkoja, työnantaja voi käyttää niitä hyväkseen.
Suoranta ei edes haluaisi puhua pätkätyöntekijöistä, koska pätkissä työskentelevien ryhmään ei synnytä. Kyse on työn teettämisen muodosta, ei työntekijöiden geneettisestä perimästä.
– Tämä on keskustelun keskeinen vääristymä. Vastakkainasettelu ei pidä rakentaa pätkätyötä tekevien ja muiden välille. Tämä on laajempi työmarkkinailmiö.
Pitää taltuttaa taudin aiheuttaja
Pelottaako mahdollinen lakkoilu pätkätyöläistä, koska sen jälkeen seuraavaa pätkää ei ehkä enää tulekaan?
– Totta kai pelottaa. Mutta ei pitäisi koko ajan katsoa vain sitä uhria, joka tekee muuta kuin vakituista työtä. Aina katsotaan vain sitä sairautta, vaikka pitäisi päästä käsiksi taudin aiheuttajaan.
Suorannan mielestä keskustelu siitä, onko pätkätyöntekijä yksilönä ongelmissa pitää kääntää siihen, ketkä näitä mekanismeja tuottavat.
Suoranta muistuttaa, että edunvalvonnassa yksilöt eivät
painosta yhtään ketään eivätkä yhtään mitään. Kyse aina on kollektiivisesta toiminnasta.
– Koko ay-liikkeen toiminta pohjautuu siihen, että nostamme homman yksilötasolta kollektiiviselle tasolle.
Suorannan mukaan ay- ja työelämätietoisuus pääsivät laskemaan valitettavan matalalle tasolle.
– Kiitos työnantajapuolen, viime aikoina myös ay-liikkeen perustietoisuuden nousu on ollut aika radikaalia. PAM:n lakon aikana FaceBook oli täynnä debattia siitä, mistä lakossa on kysymys.
Kuva: Mika Peltonen