Elinkeinoelämän keskusliitto vaatii korkeakouluihin lukukausi- tai opintomaksuja. EK:n toimitusjohtajan Leif Fagernäsin mukaan kyseessä on harkittu irtiotto vallitsevasta koulutuspoliittisesta ajattelusta, jonka mukaan koulutuksen tulee olla maksutonta peruskoulutusta yliopistoon.
– Pitää voida irtautua täysin maksuttoman koulutuksen ajattelusta.
Fagernäsin mukaan lukukausimaksut vahvistaisivat korkeakoulujen rahoitusta, kun ne ovat uuden yliopistolain myötä saaneet taloudellisen autonomian. Muodollinenkin lukukausimaksu tuottaisi kymmeniä miljoonia euroja, Fagernäs perusteli.
Lahjakkaiden, mutta varattomien opiskelijoiden tukemiseksi voidaan hänen mukaansa luoda stipendijärjestelmä.
Vaatimus korkeakoulujen lukukausimaksuista sisältyy EK:n ohjelmaan Menestyvä ja hyvinvoiva Suomi, jolla keskusjärjestö haluaa tuoda näkemyksiään eduskuntavaalien alla käytävään keskusteluun. Ohjelma esiteltiin EK:n kevätkokouksessa torstaina.
Ohjelma sisältää muilta osin EK:n tuttuja tavoitteita, kuten työurien pidentämisen alusta, lopusta ja siltä väliltä sekä verotuksen suuntaaminen kannustamaan yrittäjyyttä.
”Rohkea suunnanmuutos”
EK:n puheenjohtaja Sakari Tamminen peräsi talouspolitiikkaan rohkeaa suunnanmuutosta. Muussa tapauksessa Suomi ajautuu kestämättömään velkakierteeseen ja hyvinvointiyhteiskunta umpikujaan.
Suomessa, kuten koko Euroopassa täytyy Tammisen mukaan miettiä, mihin yhteiset varat riittävät ja minkä kokoiseen julkiseen sektoriin on jatkossa mahdollisuus.
Päättymässä olevaan työmarkkinakierrokseen EK:ssa ollaan melko tyytyväisiä. Tammisen ”koordinoiduksi liittokierrokseksi” nimittämällä työmarkkinakierroksella EK:n jäsenliittojen ja yritysten sitoutuminen palkkalinjaan oli ”erinomaisen yhtenäistä”.
Sen sijaan palkansaajajärjestöt saivat pyyhkeitä. Niistä ei Tammisen mielestä löytynyt kriisitietoisuutta. EK:n puheenjohtaja toivoi, että palkansaajajärjestöillä olisi jatkossa halua ja kykyä osallistua sopimuspolitiikan uudistamiseen.
Murheenkryynit
Ahtaajien lakon lisäksi Tamminen näki sopimuskierroksen murheenkryyniksi kuntasektorin. Sen ammattiliitoissa hän havaitsi kriisitietoisuutta kaikkein vähiten. Tamminen hämmästeli miten kunta-alasta voi toistamiseen tulla sopimuskierroksen palkkajohtaja, vaikka kuntien talous syöksyy yhä syvempään kriisiin.
– Julkisella sektorilla tarvitaan merkittävästi parempaa ymmärrystä talouden tosiasioista, Tamminen päätteli.