Ravintokouluttaja Airi Rekilä-Aaltosen ruokaopin motto kuuluu: ”Elimistö pystyy parhaimmin hyödyntämään ravinnon, jonka se geeniperimänsä perusteella tunnistaa.” Eli lähiruokaa kannattaa syödä terveydellisistä syistä.
Tärkeää on myös se, miten lähiruoka on kasvatettu. Parasta on Rekilä-Aaltosen mukaan luonnonmukaisesti ja suoraan auringon alla kypsäksi asti kasvaneet vihannekset, juurekset, marjat ja sienet. Terveellisimmät valmistustavat ovat samoja kuin mitä esivanhempamme käyttivät.
Ja mitä nopeammin ruoka kulkee suoraan maasta suuhun, sen parempi. Jalostaminen ja säilöntä heikentävät laatua. Viljanjyvätkin tulisi jauhaa vasta hetkeä ennen käyttöä.
Rekilä-Aaltosen ruokaopissa korostuvat lisäksi maitohappobakteerit ja entsyymit. Suolistossa ovat hyvinvointimme juuret.
– Hapatettuna monet juurekset ja kasvit ovat parhaimmillaan, hän sanoo.
Ruuansulatusta edistävät erityisesti hapatettu lanttu, palsternakka ja vihreät pavut. Hyviä ovat myös karpalo ja puolukka.
Yöttömän yön ruokaa
Rekilä-Aaltosen mielestä rikin merkitys on unohdettu happiaineenvaihdunnassa. Kuitenkin ilman sitä suolisto alkaa voida huonosti. Sitä saa vaikkapa lantun, porkkanan tai nauriin kuorista tai kasvien siemenistä.
– Osteoporoosin uhka väistyy, jos tasapainotamme kalkin ja rikin saannin.
Kaiken lähtökohtana on se, että saamme auringonvaloa ravinnostamme. Ja Suomessa auringon valo on erilaista kuin muualla maapallolla: kasvu tapahtuu yöttömässä yössä. Suomalainen on tottunut tällaisessa valossa kasvaneeseen ruokaan.
Vuoden pimeän ajan yli pääsemiseksi on valittava ravintoa, johon auringon valo on varastoitunut.
– Kannattaa siis valita erityisesti juureksia. Kesällä taas on tärkeää syödä suoraan auringossa kasvaneita kasviksia.
Aurinkosuolaa ja ruisleipää
Luonnonmukaisuus ja vanha suomalainen ruokakulttuuri näkyvät selkeästi Rekilä-Aaltosen opeissa:
Suoloista käy vain aurinkosuola, joka on siis merivedestä saatavaa puhdistamatonta suolaa.
Paras ruisleipä on hapatettu ja vain ruista, vettä ja suolaa sisältävä leipä.Tällainen leipä on parasta viikon vanhana. Tuore ruisleipä jatkuvasti syötynä on vatsalle kova koitos.
– Juurella hapatettu luomuruisleipä säilyy jopa kuukauden, jos se säilytetään oikein, eli kylmiössä pellavakankaan sisällä, Rekilä-Aaltonen korostaa.
Maidon pitäisi olla pastöroimatonta. Silloin siinä on myös entsyymit mukana.
– Entsyymitoiminnan elvyttäminen on kaiken kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja terveyden perusta.
Ruokaentsyymejä on kaikessa tuoreessa ruuassa, ja niitä tunnetaan noin 30 erilaista. Kolme tuoteryhmää menee Rekilä-Aaltosen mukaan kuitenkin ylitse muiden: maitohappobakteerisalaatit, vilja, joka on vedessä liuotettu ja joka syödään raakana sekä viimeiseksi marjat, varsinkin puolukkasurvos.
Hapete ennen ateriaa
Ja nyt saa taas syödä voita. Tarkkaan ottaen Rekilä-Aaltonen suosittelee voista, auringonkukkaöljystä ja vedestä tehtyä levitettä.
Viljat säilytetään jyvinä, jolloin niiden elinvoima säilyy. Niitä jauhetaan kotitarvemyllyssä pieniä määriä päivän tarpeeseen.
Valkoiset jauhot ja valkoinen sokeri paras unohtaa kokonaan.
Elimistön voimataloudella on Rekilä-Aaltosen mukaan vuorokaudessa kolmeen vaihetta: aamulla puhdistautuminen, päivällä energian kulutusta ja illalla sekä yöllä uudistumisen ja rakentamisen aikaa, jolloin korjataan, rakennetaan uutta ja muodostetaan entsyymejä.
Aamupäivällä elimistö tarvitsee vettä ja puhdistavia aineita, kuten kasviksia, marjoja, hedelmiä ja viljatuotteita.
Päiväsaika on parasta ravinnon hyödyntämiseen. Silloin kannattaa syötä hiilihydraatteja ja kasviksia.
Illalla elimistö tarvitsee valkuaisainepitoista ruokaa, kuten kalaa, papuja, lihaa, munia ja juustoja.
Perimäkulttuuria
Rekilä-Aaltonen pitää Hirvensalmella sijaitsevassa Perinnepirtissä ruoka- ja puhdistumiskursseja. Siellä ruokailut aloitetaan aina hapatteen syönnillä. Se käynnistää mahassa haponerityksen, jolloin ruoka sulaa paremmin.
– Paksusuoli on kompostori, joka tarvitsee happea tuottavia bakteereja. Tästä syystä maitohappobakteerit ovat tärkeitä, Reikilä-Aaltonen sanoo.
Perinnepirtin opeissa otetaan huomioon myös nykyisin niin suosittu happo-emästasapaino. Siellä sitä hoidetaan koivuntuhkalla.
Airi Rekilä-Aaltonen perustelee lähiruokaoppiaan terveyssyillä, mutta hän korostaa, että kyse ei ole tieteellisesti todistetuista asioista.
– On kyse perimäkulttuurista, siitä, mikä on todeksi elettyä ja hyväksi havaittua Suomessa. Kyse on siitä, mikä on meillä aina ollut ja mikä meillä on ymmärrys geeneissä.
Airi Rekilä-Aaltonen esittelee ruokaoppejaan tarkemmin tuoreessa kirjassa Syö itsesi suomalaiseksi.
sirpa.koskinen@kansanuutiset.fi