Kuntasopimus koettelee solidaarisuutta

Risto Korhonen

Kunta-alan palkankorotukset jakaantuvat epätasaisesti. JHL:n toimialajohtajan Teija Asara-Laaksosen (vas.) mukaan sopimuksen hyväksyminen koettelee sisäistä solidaarisuutta.

Kuntasektorin 380 000:ta palkansaajaa koskevista työ- ja virkaehtosopimuksista päästiin neuvottelutulokseen viime viikolla. Kunta-alan palkansaajajärjestöjen päättävät elimet päättävät sopimuksen hyväksymisestä huomenna tiistaina.

Sopimus on kaksivuotinen, mutta palkoista sovitaan vain tälle vuodelle. Palkankorotukset nousevat keskimäärin 1,5 prosenttia, mutta korotukset jakaantuvat epätasaisesti johtuen Tehy-sopimuksesta ja samapalkkaisuusohjelmasta. Korotukset muodostuvat keväällä maksettavasta 0,8 prosentin samapalkkaisuuserästä ja syksyllä maksettavasta paikalliseen tuloksellisuuteen perustuvasta 0,7 prosentin järjestelyerästä.

Suurimmat samapalkkaisuuserän korotukset tulevat koulutetuille naisvaltaisille aloille, kuten hoitohenkilökunnalle, sosiaalityöntekijöille ja lastentarhaopettajille. He saavat kevään korotuksessa 1,3 prosenttia, kun tuntipalkkaiset ja tekniset jäävät 0,4 prosenttiin.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen vastapuolena neuvotteluissa olivat Kunta-alan unioni, Akavalainen Juko, STTK:lainen KTN ja Superin käsittävä TNJ. Neuvottelut jatkuvat vielä lääkärien osalta.

Raharatkaisu kipukohtana

Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n toimialajohtaja Teija Asara-Laaksonen (vas.) pitää sopimusta olosuhteisiin nähden tyydyttävänä.

– Sopimus vaatii ymmärrystä jokaiselta, sillä kaikille ryhmille ei ihan yhtä paljon korotuksia tule. Tässä nyt kuitenkin etenemme edes vähän samapalkkaisuusohjelman mukaisesti.

– Tuntipalkkaiset saavat tässä vähiten ja se onkin tietynlainen kipukohta ratkaisussa. Näissä ratkaisuissa on kuitenkin katsottava kokonaisuutta. Päätöksentekijöiltä on löydyttävä nyt alan sisäistäkin solidaarisuutta, pohtii Asara-Laaksonen.

Hän uskoo, että sopimus menee läpi tiistaina kokoontuvassa JHL:n edustajistossa.

Laatuasiat jäivät jalkoihin

Kunta-alan ratkaisu oli lähes puhdas raharatkaisu. Liittoratkaisuissa näin yleensä käykin. Asara-Laaksosta jäikin harmittamaan, että tästä syystä laatuasioita ei saatu juurikaan eteenpäin.

– Tällä kerralla olisi pitänyt ehdottomasti saada parannusta perhepäivähoitajien asemaan. Teksteihin olisi pitänyt saada oman sairaan lapsen hoitovapaat. Lisäksi isyysvapaita olisi pitänyt edistää.

– Kaikki pätkätyöntekijöille tärkeät asiat siirtyivät ensi kierrokselle. Me olemme tavoitelleet sopimuksen työsopimuslain määräyksiä määräaikaisten ja ketjutusten osalta.

Sopimuksen syntyminen tässä taloustilanteessa oli Asara-Laaksosen mukaan kuitenkin tärkeintä. Nyt kunnissa voidaan keskittyä työn tekemiseen, työpaikkojen säilyttämiseen ja palvelujen kehittämiseen sekä yksityistämisen ja ulkoistamisen estämiseen.

2 kommenttia

keskustele aiheesta

Tulosta