– Jos aloitetaan tapahtuman jälkeisten mielialojen purkaminen myönteisistä asioista, niin se on pääjuhla. Paikalle olleiden kommentit olivat pääsääntöisesti myönteisiä. Erityisen kiitoksen on saanut pyrkimyksemme uudistaa juhlan sisältöä.
Niemisen mukaan juhlan ohjelmasta vastannutta Taina Kopraa on kiittäminen paljosta.
Yli kahden viikonlopun jatkunut tapahtuma ei edennyt läheskään kaikilta kohdiltaan ennakkosuunnitelmien mukaan.
– Me kuitenkin paikkailimme ongelmat niin sanotusti pinnan alla. Osanottajien palautteesta päätellen eivät he mitään huomanneet.
Liittojuhlan johtoryhmä kokoontuu Juhannuksen jälkeen arviointipalaveriinsa, Tampereen piirihallitus jo sitä ennen. Yhteenvetoraporttien Nieminen toivoo valmistuvan vielä ensi viikon aikana, mutta myöntää kyllä aikataulun olevan tiukka.
– Aikatauluja laatiessamme lähdimme siitä, että väki pääsisi lomille niin, ettei rästitöitä jäisi liittojuhlan takia.
Urakka
oli kova
TUL:n liittojuhlat järjestettiin ensimmäisen kerran Helsingin ulkopuolella. Ensimmäisen kerran järjestelyvastuu oli oli myös yhdellä piirillä.
Tampereen piiri otti monen mielestä melkoisen riskin ottaessaan liittojuhlan kokoisen tapahtuman vastattavakseen.
Niemisen mukaan piirissä ei olla katumapäällä, mutta myönnetään toki urakan olleen kovan.
Talkoolaisia saatiin töihin, mutta ei aivan toivottua määrää.
– Varsinkin perjantaina ja lauantaina ongelmia oli, koska talkootöihin ilmoittautuneita oli niin paljon mukana kenttäohjelmissa. Niitähän harjoiteltiin aamuvarhaisesta iltamyöhään.
Nieminen oli yksi tällaisista talkoolaisista. Hän esiintyi Konttorin pojat -ohjelmassa ja juoksi harjoitusten välillä kisojen hermokeskuksessa kisatoimistossa ja tapahtumapaikoilla.
Kisapasseja
vain 5 500
Taloustavoitteesta jäätiin pahastikin. Sitä tarkoittaa Nieminen sanoessaan, että pinteessä ollaan.
– Kisapassien myyntitavoite ei toteutunut. Olisimme kaivanneet pari tuhatta passilaista lisää. Tämä ei voi olla tuntumatta ja jättää jälkensä talouteemme.
Kisapasseja myytiin 5 500, kun tavoite oli kaksinkertainen määrä. Myynnin vähyys johtui eniten siitä, että niin monet lajikilpailuihin osallistuneet – esimerkiksi suurin osa 3 000 jalkapalloilijasta – maksoi vain lajinsa kilpailumaksun.
Kisajärjestäjät joutuivat tekemään sitovia tilauksia jo tammikuussa muun muassa varusteista ja ruokailuista. Niistä on vastattava sopimusten mukaan.
Kisajärjestäjille jäi näin kasakaupalla kisamateriaalia kaupiteltavaksi, ehkä pitkäksikin aikaa. Muuten Nieminen ei vielä, ennen talouden lopullista yhteenvetoa, ota kantaa siihen miten piiri liittojuhlatalouden jälkipyykistä aikoo selvitä.