Kauppatieteiden tohtori Timo Järvensivu on yhdessä Paavo Järvensivun kanssa esitellyt Suomessa talouskasvun kyseenalaistavaa degrowth-talousajattelua. Aalto-yliopistossa toimivat tutkijat ylläpitävät degrowth.fi-sivustoa ja toimivat Suomen degrowth-verkostossa.
Mistä näkökulmasta degrowth-ajattelijat lähestyvät energiataloutta?
– Tein huvikseni laskelman, että jos energiankulutus kasvaa samalla mitalla kuin se on kasvanut viimeiset sata vuotta, niin aurinkoenergia loppuu noin vuonna 2450, Timo Järvensivu sanoo.
Nyt puhutaan muutoksesta, jollaista ihmiskunta ei ole kokenut olemassaolonsa aikana.
– Silloin ihmiskunta käyttää kaiken auringosta maan päälle tulevan energian.
Nykyisin auringosta maapallolle yhden tunnin aikana tuleva energia vastaa ihmiskunnan vuodessa käyttämää energiamäärää. Vuodessa on 8 760 tuntia. Koska energiankulutus tuplaantuu Järvensivun mukaan noin 30 vuoden välein, koko vuoden aurinkoenergia on käytössä noin neljän ja puolen sadan vuoden kuluttua.
– Energiankulutuksen rajaton kasvu on yksinkertaisesti mahdotonta. Mikään energiamuoto ei ole rajaton pitkällä aikavälillä, Järvensivu lataa.
Nature: Kriittiset rajat lähellä
Fuusiovoima voisi olla lähes rajaton energiantuotantotapa, mutta Järvensivun mukaan meillä ei ole aikaa odottaa sitä.
Järvensivu viittaa Nature-lehdessä kesäkuussa julkaistuun artikkeliin, jonka mukaan esimerkiksi maankäytössä kriittinen raja ylitetään vuonna 2025. Silloin yli puolet kaikesta maasta on pois luonnollisesta käytöstä.
Ympäristötuhon seurauksena voi olla globaali ekosysteemin romahdus, jossa luonto hakeutuu täysin toisenlaiseen tasapainotilaan. Se ei välttämättä ole edullinen ihmislajille.
Kaoottista tapahtumasarjaa on vaikea ennustaa, mutta nyt puhutaan sellaisesta lajien monimuotoisuuden vähenemisestä, jollaista ihmiskunta ei ole kokenut olemassaolonsa aikana.
”Teknologia on loputon suo”
Entäpä jos ihmiskunta todella kykenisi tuottamaan rajattomasti energiaa? Energia ei koskaan häviä vaikka muuttaakin olomuotoaan, joten tuotettu energia myös päätyisi jonnekin. Pitäisi varmistaa, että rajatonta energiaa käytettäisiin hyvin.
Mikä estää meitä jatkamasta ympäristön tuhoamista rajattomalla energialla, Järvensivu kysyy.
– Teknologiaoptimistit viittaavat aina esimerkiksi siihen, että onhan me jo Suomen joet putsattu. Mutta sitten kun katsoo globaaleja rajoja, niin ei me suomalaiset olla mitenkään putsattu ympäristöä, paitsi maton alle.
Teknologia on loputon suo, Järvensivu sanoo, koska teknologiassa luotetaan aina siihen, että tulevaisuudessa keksitään keinot korjata nykyiset virheet. Tekniikan kehittyessä syntyy kuitenkin jatkuvasti uusia ongelmia ja ihmiset tekevät ennustamattomia virheitä.
Sääntelyn ja voitonteon kilpajuoksu
Markkinat etsiytyvät aina porsaanrei’istä uusille alueille. Sääntelyn ja voitonteon kilpajuoksu on loputon.
– Markkinatalous etsii voittoja sieltä, missä niitä on saatavilla. Niitä on aina parhaiten saatavilla alueilta, joita ei ole vielä säännelty, ja alueilta, joilta löytyy riskejä, joiden kustannukset voidaan ulkoistaa, Järvensivu sanoo.
– On aivan sama, eletäänkö kapitalismissa vai kommunismissa vai missä, jos meidän arvovalinnat ei perustu turvallisuuteen, jos me ei varmisteta, että me ei mokata tulevaisuutta.
Teknoutopismin ja markkinatalouden tilalle Järvensivu kaipaa arvomaailman muutosta.
– Pitäisi löytää tapoja kasvattaa ihmisistä vapaita ja kyseenalaistavia. Ei niin, että uskotaan sokeasti ja jatketaan nykyisillä toimintatavoilla.
Järvensivu uskoo, että ilman tällaista muutosta haitallista energiankulutusta tullaan rajoittamaan vain katastrofin sattuessa, kuten Japanissa Fukushiman ydinonnettomuuden jälkeen.