Hallitus löysi yhteisen sävelen opposition tuella sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä viime vuoden maaliskuussa. Kaikille suomalaisille luvattiin turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut ja vieläpä asiakaslähtöisesti. Tavoite on erittäin kannatettava. Terveyserot ovat kasvaneet ja eriarvoisuus lisääntynyt. Yhdenvertaisilla palveluilla tätä tuskaa voidaan lievittää, vaikka palvelujen parantaminen ei yksin riitä.
Hallituksen tempoileva päätöksenteko sote-ratkaisussa ansaitsee korkeintaan tyydyttävän arvosanan. Etenkin kokoomus on jarruttanut uudistusta niin kulisseissa kuin julkisuudessakin. Puolueen erityisenä huolen aiheena ovat olleet yksityisiä terveyspalveluja tuottavat yritykset, joista osa operoi veroparatiiseissa.
Sote-päätöksen tiellä on vielä monia mutkia. Poliittisten vääntöjen lisäksi on voitettava perustuslailliset esteet. Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuun siirtäminen viidelle sote-alueelle asettaa vastakkain kuntien itsemääräämisoikeuden ja tavoitteen yhdenvertaisista palveluista.
Sote-alueiden päätöksenteko tulee olla poliittisten päättäjien käsissä.
Kärjistäen voi kysyä, että mitä jää kunnasta jäljelle, kun budjettivallasta reilusti yli puolet siirtyy sote-alueille. Monen kuntapoliitikon on vaikea hyväksyä 90-luvun alusta lähtien vahvasti korostetun kuntien itsemääräämisoikeuden kaventamista. Useissa kunnissa poliitikot ovat kiirehtineet siirtämään palvelujen tuottamisen yksityisille yrityksille.
Kansanvalta ei toteudu uudessa mallissa. Sote-päättäjiä ei valita vaaleilla eikä sote-alueilla ole verotusoikeutta. Kuntalaisten ja päättäjien välimatka kasvaa. Edelleenkin on epäselvää, millaisella kokoonpanolla sote-alue käyttää valtaa. Sote-alueiden päätöksenteko tulee olla poliittisten päättäjien käsissä. Päätösten pohjaksi tarvitaan osaavaa virkamiesvalmistelua, mutta ei virkamiesvaltaa.
Palvelujen rahoitusratkaisu on täysin levällään. Kunnat joutuvat rahoituksen kauttakulkupaikoiksi. Missä päätetään palvelujen rahoituksesta? Alun perin rahoituksesta oli tarkoitus päättää sote-alueilla, mutta Stubbin johdolla hallitus sopi sote-palveluille tulevasta raamista. Käytännössä siis sote-rahoista päätettäisiin valtakunnallisesti.
Valtiovarainministeri Antti Rinteen (sd) johtama ministeriö ajaa sote-raamia. Saman puolueen peruspalveluministerin Susanna Huovisen vastuulla ovat sosiaali- ja terveyspalvelut. Onko Rinteellä kanttia tuoda esitys sote-raamista, joka vesittää Huovisen ajamaa sote-ratkaisua? Sote-raami siirtäisi päätöksenteon palvelujen rahoituksesta sote-alueitakin kauemmaksi kunnista ja kuntalaisista.
Edelleenkin on avoinna myös yksikanavainen rahoitusmalli. Miten tämä sovitetaan yhteen sote-ratkaisun kanssa? Seuraavalle hallitukselle jää päätöksenteko ainakin rahoituksen yksikanavaisuudessa, ellei jopa koko sote-ratkaisu siirry vaalien jälkeiseen aikaan. Kokoomuksen odotetaan edelleen yrittävän kampittaa sote-uudistusta.